— Juuri se.
— En minä ole varma. Sopiipa kysyä joltakin tanskalaiselta, kun pääsemme maihin.
Laivan laskettua rantaan menevät Laurila ja Saarela maihin.
— Kuinkahan olisi, jos ostettaisiin komeat puukengät, sanoo Saarela nauraen. Tanska on puukenkämaa. Etkö näe, kuinka joka toisella ihmisellä on puukengät jalassa?
— Mitä Amerikkaan aikova puukengillä tekee? Eivät ne siellä kuosissa ole.
— No jos se ennustettu haaksirikko tapahtuu, niin juoksen puukengät jalassa maihin, sanoo Saarela nauraen.
— Laskette ajattelematonta leikkiä, sanoo Laurila kuivasti.
Laiva viipyy Kööpenhaminan rannassa pari tuntia ja jatkaa matkaansa. Yöllä päästään Pohjanmerelle, jolla vallitsee ankara myrsky. Toverukset sanovat "hyvää yötä" toisilleen ja menevät makuulle.
Nyt alkaa se tavallinen näytelmä meren kovasti myrskytessä. Matkustajat voivottavat ja valittavat meritaudissa. Moni mieskin potee sitä ankarasti.
Laurilan naapurina on eräs Etelä-Suomesta kotoisin oleva vanhanpuoleinen mies, joka ensi kertaa on tällaisessa myrskyssä.