Pieni amerikkalaisseurue — yksi herra ja kaksi naista — kulkee käsi kädessä väkijoukon läpi. Miehellä on järkevät kasvonpiirteet ja ihan valkea tukka. Vanhempi nainen on selvästi herran vaimo, ja nuorempi, hienopiirteinen, ruskeasilmäinen, noin 19 vuoden ikäinen, heidän tyttärensä.
— Minä en pidä tästä töyttimisestä myymälänikkunojen edessä, sanoo amerikkalainen herra. Hän on tyytymätön ja tuuppii puolestaan muita. — Kun Alice ensi kerran lähtee tällaiselle retkelle, on hänen parasta palkata pari rotevata miestä avaamaan tietä.
Alice nauraa ja auttaa äitiään pääsemään eteenpäin. Pian seisovat kaikki kolme ikkunan edessä, katsellen sinistä timanttia.
— Ihmeellinen, huudahtaa vanhempi nainen. — Sellainen kivi, tuollainen verraton ihanuus!
— Isä, huudahtaa nuori nainen, ollen aivan haltioissaan. — Mennään sisään ja ostetaan tuo jalokivi. Ei sellaista ole koko Amerikassa.
Tyttö on itsepintainen. Hän vetää isäänsä käsivarresta myymälän ovea kohti. Nyt astuvat he sisään. Jalokivikauppias arvaa, että tulijat ovat upporikkaita, ja lähettää etevimmän kauppapalvelijansa puhuttelemaan heitä. — Älä päästä käsistäsi noita kultalintuja, kuiskaa hän vihjaten tämän korvaan.
Herra Mc Dean — se on isän nimi — pyytää saada lähemmältä tarkastella ikkunassa olevaa sinistä timanttia.
— Tarkottaako herra Hope-timanttia?
— Minä tarkotan tuota suurta sinistä timanttia.
— Se on Hope-timantti.