— Mokoma ruhtinas, sanoi hän. Eikö sinun kurjassa isänmaassasi ole sitä lajia väkeä tarpeeksi? Lakasisit ensin oman kynnyksesi edustan. Vai onko sinun pinnallinen loistosi omaa ansiotasi?
— Eipä taida olla, nauroi Vieremä. — Jos tuo upea herra pantaisiin veloista ahtaalle, ei hänen takkiinsa jäisi nappeja.
Taas uusi naurunremahdus.
— Sentähden hän tuota kultalintua niin pyydystääkin, sanoi Saarela. —
Mutta saa vaan nähdä, onnistuuko hänen pitää lintua häkissä.
— Siinä on uusi ennustus, jonka minä toivoisin toteutuvan veli
Saarelan hyväksi, sanoi Laurila leveästi nauraen.
— Sitä minäkin toivon, säesti Vieremä.
Saarelan poskille nousi puna.
— Tiedättekö, mitä minä soisin, kysyi Saarela.
— Mitä, kysyivät Vieremä ja Laurila ikäänkuin yhdestä suusta.
— Että tuo kultalintu saattaisi pyydystäjänsä oikein ahtaalle.