Irrotustyö onnistui, ja laiva pääsi takaperin kulkemalla sulaan veteen. Kun Arizona 36 tuntia hiljaisella vauhdilla kulettuaan pääsi S:t Johniin, olivat kaupungin kaikki asukkaat laivalaiturilla ihmettä katsomassa.
— Mitä ihmettä, huudahti satamakapteeni, joka ensimäisenä astui laivaan. — Olen kuullut, että Glasgowista on joskus tuotu tänne kivihiiliä, mutta enpä vielä koskaan ole kuullut puhuttavan sellaisesta houkkiosta, joka toisi jäitä meidän seuduillemme. Laivan keulassa oleviin ammottaviin reikiin oli näet tarttunut suuria jäänkappaleita.
— Tehkää te vaan pilaa, sanoi laivan kapteeni. — Mutta me olemme hyvillämme, ettei meidän tarvinnut jääkaapissa mennä merenpohjaan.
Tuntuu todella merkilliseltä, että laiva voi selviytyä tuosta onnettomuudesta edes viottuneena. Mutta "Arizona" olikin tavattoman luja laiva. Muussa tapauksessa se epäilemättä olisi joutunut tuhon omaksi.
Tähän asti kertomissani tapauksissa ovat jäävuoriin törmänneet laivat pelastuneet perikadosta, jatkoi kertoja, — — mutta jokaista onnellista tapausta kohti on vähintäin tusina sellaisia tapauksia, jotka ovat päättyneet onnettomasti. Maaliskuussa 1841 hävisi "President"-niminen höyrylaiva, mukanaan 120 henkilöä, matkalla Newyorkista Liverpooliin. Samassa kuussa 1854 lähti höyrylaiva "City of Glasgow" mukanaan 400 henkeä, matkalla Filadelfiaan. Se ei koskaan tullut perille. 1856 hävisi Valkean Tähden linjan "Pacific"-laiva, vieden mukanaan 185 henkeä. "City of Boston", joka 1870 lähti Bostonista, mukanaan 191 miestä, joutui saman kohtalon alaiseksi.
Mutta pitkä onnettomuusluettelo ei vielä ole lopussa. Helmikuussa 1892 hävisi toinen Valkean Tähden linjan laiva nimeltä "Noronic" matkalla Liverpoolista Newyorkiin. Samassa kuussa hävisi "State of Georgia" Aberdeenin ja Bostonin välillä. Helmikuussa 1899 oli "Alleghanyn" vuoro hukkua Newyorkin ja Doverin välillä. Samassa kuussa 1902 hukkui "Huronian" Liverpoolin ja S:t Johnin välillä. Yhtään näistä onnettomuuksista ei ole koskaan saatu selvitetyksi. Ne kuuluvat meren suurimpiin arvoituksiin. Minun tietoni ulottuvat ainoastaan 1905 vuoteen asti, mutta senjälkeen on useita samallaisia onnettomuuksia edelleenkin tapahtunut.
Kun nämä jäljettömiin häviämiset ovat tapahtuneet helmikuusta toukokuuhun, voidaan jokseenkin varmasti päättää, että jäävuoret ovat olleet tuhontuottajina. Luultavasti ovat yhteentörmäykset olleet niin voimakkaita, että laivat ovat menneet pohjaan ennenkuin pelastusveneitä on ehditty laskea vesille. Ja ne matkustajat, jotka ovat pysytelleet laivankappaleilla, ovat pian paleltuneet kuoliaaksi.
Mutta on myös tapahtunut, että jäävuoreen törmänneen ja uponneen laivan miehistö on pelastunut ja jäänyt elämään. Ihmeellinen oli todella "Polariksesta" eloonjääneitten pelastus. Tämä oli valaanpyydystyslaiva, jonka jäät murskasivat Grönlannin rannikolla lokakuussa 1879. Miehistö kulki jäänkappaleella Golfin virtaa eteläänpäin, ja sen pelasti purjelaiva "Tigress" New Foundlandin edustalla puoli vuotta myöhemmin. Maaliskuussa 1893 pelasti parkkilaiva "Diana" edellisenä yönä uponneen höyrylaiva "Castlegaten" eloonjääneet matkustajat. Toukokuussa 1897 pelasti purjelaiva "Labrador" jäävuoreen törmänneen "Windsor Laken" eloonjääneen miehistön.
Kolme vuotta myöhemmin törmäsi höyrylaiva "Ireland" jäävuoreen saaden suuren vuodon, ja heinäkuussa 1896 joutui kuormahöyrylaiva "Concordia" Bellisle-salmessa samallaisen kohtalon alaiseksi. Sen keulassa oleva reikä oli niin suuri, että kuormavaunu olisi mahtunut siitä sisään. Olipa melkein ihme, että laiva pysyi uivana niin kauan, että pääsi S:t Johnin satamaan.
Yhtä merkillinen oli nelimastoisen laivan "Knight Bachelonin" seikkailu kesäkuussa 1897. Matkalla Newyorkiin sai se vielä suuremman reiän kuin "Concordia", ja ainoastaan eräs onnellinen tapaus pelasti sen uppoamasta.