Herrat vaihtoivat katseita.
— Emmekö me voisi lukea herra Ismaytäkin kohtalon työkaluihin, ehdotti Vieremä. — Useimpien onnettomuuksien syyn täytyy langeta yhtiöitten ja niitten johtajien niskoille. Ennätysajo, hurja kilpajuoksu rannasta rantaan aiheuttaa onnettomuuksia. Johtajat hoitavat ruoskaa ja kannuksia.
— Siltä näyttää. Mutta ottakaa huomioon, että osakkeenomistajat vuorostaan komentavat johtajia. Osakkeenomistajat eivät näe muuta kuin numeroita. Numerot taas merkitsevät ansiota tai tappiota. Ennätyksestä riippuu, kumpi puoli voittaa, ja paras ennätys on aika. Ihmisillä on kiire sekä todellisuudessa että mielikuvituksessaan. Tämä kiire mielessä koetetaan saada vauhti mahdollisimman suureksi, ja kapteenien täytyy huolehtia siitä, että määrättynä aikana päästään perille. Jos ei päästä, menettää yhtiö. Osakkeenomistajat pakottavat johtajaa; tämä taas kapteeneja, jotka saavat istua kahden tulen välissä. Johtaja Ismay on ihan häikäilemätön. Sentähden ryntääkin "Titanic" tällaista vauhtia eteenpäin. Mutta teidän, herrat, ei tarvitse olla levottomia. "Titanic" ei voi upota. Tapahtukoon mitä tahansa, ei laiva voi upota.
* * * * *
Tanssisalongissa istui Alice Mc Dean herrajoukon ympäröimänä. Keskustelu koski hänen sinistä timanttiaan. Ei kukaan uskonut sen onnettomuutta tuottavia ominaisuuksia; mahdollisesti ruhtinas Uffiezi kaikessa salaisuudessa teki niin. Olihan naurettavaa luulotella, että kivi — paljas eloton kivi — voisi tuottaa muuta onnettomuutta kuin sellaista, mikä riippuu ihmisten ahneudesta ja sisäisestä rikoksellisuudesta. Laskettiin leikkiä puoleen ja toimeen. Eräs nuori amerikkalainen huomautti, että pahin tuho, minkä sininen timantti voisi tuottaa, olisi se, että sen omistajatar joutuisi naimisiin arvottoman seikkailijan kanssa. Uffiezi punastui vienosti. Kääntääkseen huomion toisaalle alkoi Alice puhutella Laurilaa.
— Te lienette ainoa, joka ei ole lausunut mielipidettään minun timantistani, sanoi hän. — Mitä te siitä arvelette?
Laurila mietti hetkisen ennenkuin vastasi.
— Minä olen kasvanut Suomessa, kuullut paljon taruja ja kertomuksia noidista ynnä muista merkillisistä asioista, alkoi Laurila, — mutta en ole taikauskoinen enkä anna suurtakaan arvoa sellaisille asioille. On kuitenkin mahdoton aina sanoa, missä tosiasiat loppuvat ja mistä tarut alkavat. Kohtalolla on monta työkalua. Mutta minä toivon, että sinisen timanttinne luonne muuttuu teidän hallussanne, edellyttäen, että se ennen on ollut tuhoatuottava.
— Minä olen jo sanonut, että sen luonne on muuttunut, ja että siitä on tullut onnenkivi, nauroi ruhtinas.
— Uskotteko siis, että on olemassa selittämättömiä asioita, kysyi
Alice Laurilaan kääntyneenä.