Ovi sulkeutui, ja kapteeni riensi portaita alas. Sähköttäjät katsoivat kummeksien toisiinsa. Nuorempi sähköttäjä oli juuri ollut nukkumassa ja oli yöpuvussaan.
— Mikä on tarkotuksena, Phillips, kysyi hän toveriltaan.
— Enpä minä tiedä. Tunsin vaan sysäyksen. Ehkä on laiva hangannut jäähän. Ukko on hermostunut. Mene sinä uudelleen levolle. Minä koetan päästä Cape Racen yhteyteen — — —
Näitten tapausten sattuessa vallitsi "Titanicilla" pimeys. Ne harvat matkustajat, jotka eivät vielä olleet menneet levolle, kummastelivat, miksi tulet olivat sammuneet.
— Arvattavasti ovat moottorit tulleet liian kuumiksi, arveli joku. —
Mutta pianhan ne yhdistetään akkumulaattoreihin.
— Mutta koneet ovat lakanneet käymästä, sanoi joku toinen. — Mitä lienee tapahtunut?
— Ei suinkaan mitään merkittävää. Ilma on ihan tyyni ja selkeä.
Onni Laurila oli matkalla hyttiinsä "Titanicin" törmätessä jäävuoreen. Hän kääntyi takaisin ja meni portaita ylös. Hän näki useampia ihmisiä rientävän ohitsensa. Eräs nainen kysyi häneltä pelosta värähtelevällä äänellä:
— Mitä on tapahtunut? Onko hengenvaara tarjona? Hukummeko me? Miksi vallitsee laivalla täydellinen pimeys?
— Ei ole mitään vaaraa, vastasi Laurila tyynesti. — Olkaa aivan huoleton. Tulet sytytetään taas pian.