— Arvattavasti alhaalla. He ovat kai sikeässä unessa, vastasi Saarela. — Mutta koetetaan päästä kolmanteen luokkaan katsomaan, emmekö voisi heitä pelastaa.
Laurila ja Saarela koettivat päästä alas, mutta vastaan tuleva ihmisvirta työnsi heidät mukanaan kannelle.
— Jos he nukkuvat siellä alhaalla, on heidän kohtalonsa varma, sanoi
Laurila.
— Mutta ehkä he ovat jo päässeet kannelle. Ehkä tapaamme heidät siellä, lohdutti Saarela.
— Toivotaan niin, huokasi Laurila. — Minua säälittää niin tuo pikkutyttö. Voi, kunpa saattaisin hänet pelastaa!
— Kyllä minäkin tahtoisin, rakas ystävä. Mutta jos kaitselmus — — —
* * * * *
Kolmannen luokan eri osastoissa oli hirmuinen näytelmä. Väki tahtoi rynnistää ulos, mutta laivan miehistöstä oli vartijoita ovilla revolverit kädessä. Tahdottiin näet odottaa, kunnes suurilla pääportailla tulisi tilaa. Sitten vasta päästettäisiin kolmasluokkalaiset ylös. Mutta luonnollista oli, että kolmannessa luokassa matkustavista naisista ja lapsista myöhästyi suurin osa pelastusveneistä. Nämä olivat näet jo täynnä väkeä silloin kun kolmasluokkalaisten vuoro viimeinkin oli tullut päästä venekannelle. Hukkuneista julaistu tilastokin osottaa, että kolmasluokkalaisia naisia ja lapsia pelastui sangen vähän.
Kun hengenhädässä olevat, laivan alimpiin huoneihin sijoitetut kolmasluokkalaiset koettivat siis rynnistää ulos, huusivat aseestetut vartijat ovella:
— Te pääsette ylös, kun tulee käsky. Mutta jos joku sitä ennen yrittää mennä, ammutaan hänet paikalla kuoliaaksi.