Naisten mennessä toiselle kannelle laskettiin veneet alas, kunnes ne olivat tämän kannen tasalla. Laivamiehistö ja muutamat miesmatkustajatkin auttoivat naisia veneihin, ja pian oli ensimäinen vene selvänä. Järjestys vallitsi ja moni kieltäytyi lähtemästä laivasta. Venekannelta kuului taas komento, ja toisia veneitä laskettiin alas. Pian hävisivät ne pimeään yöhön.
Samaan aikaan kun ensimäinen pelastusvene laskettiin vesille, alkoi laivan höyrypilli soida, ja raketteja ammuttiin ilmaan. Sihisevinä tulikäärmeinä kohisivat ne monen sadan jalan korkeuteen ja räjähtivät. Kapteeni Smith oli näet huomannut kaukana olevan laivan. Sen lyhdyt näkyivät selvästi.
— Se ei voi olla kaukana, korkeintaan viiden penikulman päässä, sanoi ensimäinen perämies kaukoputki silmien edessä — Se kulkee hitaasti. Arvattavasti on se jäissä. Päästäkää useampia raketteja.
Raketti toisen jälkeen nousi korkeuteen, sihisten ja paukkuen.
Höyrypilli soi yksitoikkoisella, lujalla äänellä, ja höyry pauhasi.
Kaiken tämän melun seasta kuuluivat soittokunnan sävelet. Lepäämättä
viritti soittokunta kappaleen toisensa jälkeen.
Nyt ryntäsi joukko nokisia, mustia miehiä kannelle. Nyrkit ojossa ja kiroillen raivasivat miehet tietä pelastusveneille. Kauhun valtaamina vetäytyivät matkustajat syrjään. Miehet olivat lämmittäjiä. Sisään tulviva vesi oli pakottanut heidät lähtemään konehuoneesta. Hädin tuskin olivat he päässeet siitä kauheasta asemasta, että olisivat hukkuneet jäiseen veteen työnsä ääressä. Nyt etsivät he epätoivon vimmalla pelastusta. He eivät tahtoneet suotta kuolla, koska olivat täyttäneet velvollisuutensa viimeiseen asti. Paikalleen jäädessään eivät he kumminkaan olisi enää voineet mitään tehdä laivan pelastamiseksi. Raskasta ja vaikeata oli heidän työnsä, mutta silminnähtävää surmaa tahtoivat hekin paeta. He tahtoivat elää. Veneihin, veneihin, huusivat he.
Mutta päällikkökunta ja laivamiehistö asettui heidän tielleen, pakottaen heidät väistymään.
— Näyttäkää olevanne englantilaisia, huusi kapteeni äänensuurennustorvesta. Tällä huudolla oli ihmeellinen vaikutus. Lämmittäjät vetäytyivät taaksepäin ja asettuivat odottavien riveihin. Englantilaisten kansallisuustunteeseen vetoamalla on useimmissa tapauksissa valtaava vaikutus.
Mutta lämmittäjien alussa antama huono esimerkki oli tarttunut italialaisiin ja irlantilaisiin. Muutamat heistä olivat olleet polvillaan, huutaen avukseen madonnaa ja pyhää Patrickia. Nyt nousivat he ja koettivat rynnäköllä vallata erään veneen. He taistelivat petoeläinten tavalla, sysäten naiset ja lapset syrjään. He kynsivät, potkivat ja löivät. Muutamat olivat ottaneet puukon esille. Ei mikään näyttänyt heitä pidättävän.
Mutta ennenkuin he olivat saaneet haltuunsa pelastusvenettä, joka hitaasti laskeutui laivan sivua alas, riensi vankkarakenteinen mies paikalle. Vieremä tunsi miehen presidentti Taftin adjutantti Buttiksi. Tämä piti revolveria kädessään, ojensi sen tunkeilevia miehiä kohti ja huusi jyrisevällä äänellä:
— Minä ammun jokaisen, joka astuu askeleenkin lähemmäksi. Väistykää, väistykää, sanon minä.