EMILY OSOTTAA SUURTEN JOHTOPUTKIEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYDEN.
"Olen täydellisesti yhtä mieltä kanssasi, Robert", sanoi opettaja, "ja nyt, Emily, pyydämme sinua ryhtymään johtamaan meitä käsitellessämme edelleen tätä mieltäkiinnittävää vaikkakaan ei hyödyttävää kysymystä. Tuotannon ja menekin taloudellista järjestelmää, jonka kautta kansakunta elää, voidaan hyvin verrata vesisäiliöön, joka on varustettu täyttöputkella, edustaen tuotantoa, jota myöten vettä pumpataan säiliöön ja tyhjennysputkella, edustaen menekkiä, jonka kautta vesi juoksee säiliöstä. Kun vesisäiliö on tieteellisesti rakennettu, vastaavat täyttö- ja tyhjennysputki toisiaan vedenkuljetuskyvyssään niin että vesi poistuu säiliöstä yhtä nopeasti kuin se siihen juokseekin eikä mitään ylitulvausta synny. Esi-isiemme voittojärjestelmän aikana kuitenkin oli rakenne toisenlainen. Sen sijaan että olisi vastannut tuotantoa edustavaa täyttöputkea vedenkuljetuskyvyssään, oli tyhjennysputki puoleksi tai kahdeksi kolmanneksi osaksi suljettu voiton vesisululla niin ettei se kyennyt kuljettamaan pois kuin sanokaamme puolet tai kolmannen osan vesimäärästä, joka säiliöön pumpattiin tuotannon täyttöputken kautta. No, Emily, mikä oli oleva luonnollisena seurauksena tästä vesisäiliön täyttö ja tyhjennysputkien epäsuhteellisuudesta?"
"Luonnollisesti", vastasi tyttö, joka Emilyn nimeä mainitessa nousi vastaamaan, "seurauksena tuli olemaan, että vesisäiliö tuli täyteen ja pakotti pumput käymään puolella tai kolmannella osalla käyttövoimastaan — siis tyhjennysputken työkyvyn mukaisesti."
"Mutta", sanoi opettaja, "otaksukaamme, että esi-isiemme käyttämän vesisäiliön suhteen seuraus tuotannon pumpun hiljentämisestä yhä edelleen vähensi jo ennestään liian pientä kulutuksen pumpun työkykyä riistämällä työväen joukolta sen vähäisenkin ostokyvyn, joka heillä ennen oli ollut työn palkan tai tuotannon hinnan muodossa."
"Siinä tapauksessa", vastasi tyttö, "on selvää, että kun tuotannon vähentäminen ainoastaan esti eikä suinkaan kiiruhtanut kulutuksen avulla parannusta, ei voinut löytyä muuta keinoa estää koko laitoksen käynnin pysähtymistä kuin vapauttaa liika paine vesisäiliöstä avaamalla tuhlausputket."
"Juuri niin. Nyt pystymme käsittämään miten tärkeä osa tuhlausputkilla oli esi-isiemme talousjärjestelmässä. Me olemme nähneet, että sen järjestelmän aikana kansan suuri joukko möi työnsä tai tuotantonsa kapitalisteille, mutta eivät kyenneet ostamaan takaisin ja käyttämään kuin pienen osan työnsä tai tuotantonsa lopputuloksista, loppu jääden voittona kapitalistien käsiin. Nyt taasen kapitalistit ollen lukumäärältään ainoastaan pieni joukko voivat kuluttaa ainoastaan pienen osan kokoontuneesta voitosta ja sen vuoksi, jos he eivät saaneet sitä mitenkään kaupaksi, oli tuotannon lakattava, koska kapitalistit omistivat täydellisesti kaikki tuotannon lähteet eivätkä sen vuoksi nähneet mitään syytä lisätä ylijäämää, jota he eivät saaneet kaupaksi. Kaiken lisäksi vielä samassa suhteessa kuin kapitalistit menekin puutteessa vähensivät tuotantoa, samassa suhteessa kansan suuri joukko, kun se ei löytänyt ketään, joka heidät olisi palkannut tai ostanut heidän työnsä sen tuotteet myydäkseen uudelleen, menetti sen vähäisenkin kulutuskyvyn, joka sillä oli ennen ollut ja yhä suuremmassa määrässä kokoontui tuotteita kapitalistien käsiin. Kysymykseksi jäi silloin miten menettelivät kapitalistit, kulutettuaan kaiken mitä he voivat tuotteistaan omiksi tarpeikseen, ylijäämän kanssa tehdäkseen sijaa uusille tuotteille?"
"Ymmärrettävästi", vastasi tyttö Emily, "jos ylituotteet olivat kulutettavat vapautuakseen ylipaljoudesta, ensimmäisenä ehtona oli, että ne täytyi kuluttaa sillä tavalla, ettei niistä voinut olla käytännöllistä hyötyä. Ne täytyi ehdottomasti hävittää — kuten mereen vettä heittämällä. Tämä voitiin toteuttaa käyttämällä ylituotteita ylläpitämään työläisjoukkoja, joita käytettiin tuotteettomilla työaloilla. Tätä hyödytöntä työtä oli kahta lajia — ensimmäistä käytettiin turhaan teollisuus ja kauppakilpailuun, toista käytettiin ylellisyyden tarkoituksia ja palveluksia varten."
"Kerropa meille jotain kilpailussa käytetystä hyödyttömästä työnkulutuksesta."
"Tällaisia olivat sellaiset teollisuus ja kauppayritykset, joita ei vaatinut mikään menekin kasvaminen, vaan joiden ainoa tarkoitusperä oli ainoastaan toisten kapitalistien yritys kukistaa toisen kapitalistin liike."
"Ja aiheuttiko tämä suurta työn tuhlausta?"