"Sen suuruudesta voi saada käsityksen sinä aikana vallinneesta puheenparresta, että yhdeksänkymmentä viisi prosenttia teollisuus ja kauppayrityksistä epäonnistui, joka ainoastaan merkitsi, että suhteellisesti sellaisessa määrässä kapitalistit tuhlasivat rahansijoituksiaan koettaessaan ryhtyä täyttämään tarpeita, joita joko ei ollut olemassa tai jotka jo olivat tyydytetyt. Jos tämä arviolasku on edes lähelläkään totuutta, on se omiaan antamaan käsityksen niistä suunnattomista kokoontuneitten voittojen määristä, joita: tuhlattiin täysin hukkaan kilpailun aiheuttamiin menoihin. Ja muistettava on myöskin, että kun kapitalisti onnistui syrjäyttämään toisen ja anastamaan tämän liikkeen, oli kapitaalin kokonaistuhlaus yhtä suuri kuin jos hän olisi epäonnistunutkin, ainoana erona ollen, että tässä tapauksessa tuli hävitetyksi edellisen sijoittajan pääoma uudistulokkaan pääoman asemasta. Jokaisessa maassa, joka oli saavuttanut jonkunkaan verran taloudellista kehitystä, löytyi monin verroin enemmän liikeyrityksiä, kuin mille löytyi liikettä ja monin verroin enemmän sijoitettua pääomaa, kuin mille voi saada voittoa. Ainoa keino, miten uutta pääomaa voitiin sijoittaa liikkeeseen oli kukistamalla ja hävittämällä vanhan pääoman, joka jo ennemmin oli tullut sijoitetuksi. Tämä ainaisesti kasvava voittojen kokoontuminen, joka etsi itselleen markkinoita, joita kuitenkin juuri esti kasvamasta samat voitot, synnytti kapitalistien kesken pakon kilpailuun, jonka meille säilyneitten kertomusten mukaan on täytynyt olla kulovalkean tapainen pääomaan tekemänsä hävittävän vaikutuksen vuoksi."
"Kerropa meille sitten jotain toisesta suuresta voittojen tuhlaustavasta, jonka avulla säiliön sulloutumista kylliksi lievennettiin salliakseen tuotannon edelleen jatkua — se tahtoo sanoa, voittojen kulutusta työn käyttämisen kautta ylellisyyden palveluksessa. Mitä oli ylellisyys?"
"Käsite ylellisyys verrattuna yhteiskunnan tilaan ennen vallankumousta merkitsi varakkaiden harjoittamaa rikkauksien ylenmääräistä tuhlausta hienostuneen aistillisuuden tyydyttämiseksi samalla aikaa kuin kansan suuret joukot kärsivät puutetta tärkeimmistäkin elinehdoistaan."
"Mitä erityisiä lajeja rikkaiden harjoittamaa ylellistä tuhlausta löytyi?"
"Niitä oli lukemattomia eri lajeja kuten esimerkiksi kalliiden palatsien rakentaminen asunnoiksi ja niiden kuninkaalliseen malliin koristaminen, suuren palveluskunnan pitäminen, ylellisyys ruassa, komeat ajopelit, huvilaivat ja kaikenlainen rajaton tuhlaaminen hienoissa puvuissa ja kalliissa kivissä. Paljon nerokkuutta käytettiin keksiäkseen keinoja, joiden avulla rikkaat voisivat tuhlata liikanaista tavaraa kansan ollessa samalla puutteessa nälkään nääntymässä. Suuri armeija työväkeä oli alituiseen valmistamassa lukemattomia erilaatuisia ylellisyyden ja komeilun esineitä ja vaatimuksia, jotka olivat ivallisena vastakohtana riittämättömille välttämättömillekin elintarpeille niiden puolella, jotka niitä valmistivat."
"Mitä on sinulla sanomista moraaliselta kannalta katsoen tästä ylellisyyden tuhlauksesta?"
"Jos koko yhteiskunta olisi päässyt tällaiselle taloudellisen hyvinvoinnin asteelle, joka olisi sallinut kaikkien yhden veroisesti nauttia ylellisyydestä", vastasi tyttö, "olisi niiden käyttäminen ollut ainoastaan maun asia. Mutta tämä rikkaiden puolelta harjotettu omaisuuden tuhlaaminen suuren kansan enemmistön nähden, joka itse kärsi puutetta elämän varsinaisistakin tarpeista, oli kuvana epäinhimillisyydestä, joka olisi näyttänyt uskomattomalta sivistyneeseen kansaan nähden, ellei sitä olisi niin hyvin todistettu. Huvitelkaa mielessänne joukon henkilöitä istuvan iloiten juhlapäivällisillä samaan aikaan kuin huoneen kaikissa nurkissa ja lattialla makaa joukottain lähimmäisiä kuolemaisillaan puutteesta ja seuraten nälkäisin silmin jokaista suupalaa, jonka juhlijat nostavat suuhunsa. Ja kuitenkin kuvaa tämä täydellisesti sitä tapaa, millä rikkaat tuhlasivat voittojaan Amerikan, Ranskan, Englannin ja Saksan suurkaupungeissa ennen vallankumousta, ainoana erona ollen, että puutetta kärsivät ja nälkäiset, sen sijaan että olisivat olleet itse juhlasalissa olivat ulkona kaduilla."
"Väitettiinhän silloin, vai kuinka, kapitalistien ylellisen tuhlauksen puolusta jäin puolelta, että he siten antoivat työtä monelle, joka muuten olisi saanut olla työn puutteessa?"
"Mutta miksi ei heillä olisi ollut työtä? Miksi olivat ihmiset iloisia saadessaan työtä ylellisten huvitusten ja himojen tyydytysten hankkimisessa kapitalisteille myyden itsensä mitä likaisimpiin ja alentavimpiin toimiin? Se johtui yksinkertaisesti siitä, että näiden samojen kapitalistien voiton ottaminen vähentämällä kansan kulutuskyvyn ainoastaan pieneen osaan sen tuottamiskyvystä oli suhteellisesti supistanut tuotteliaan työalan suuruutta, jossa järkiperäisen järjestelmän vallitessa tulee aina olla työtä jokaiselle tekijälle, kunnes kaikkien tarpeet ovat tyydytetyt, kuten nyt on asianlaita. Puolustaessaan ylellistä tuhlaustaan tunnustivat kapitalistit yhden vääryyden seuraukset oikeuttaakseen itseään tekemään toista."
"Kaikkien aikojen siveellisyyden opettajat", sanoi opettaja, "ovat tuominneet vääräksi rikkaiden ylellisyyden. Miksi eivät heidän moitteensa aiheuttaneet mitään muutosta."