"Nyt Florence", sanoi opettaja, "sinun avullasi otamme käsitelläksemme loppukysymystä isiemme talousjärjestelmän käsittelyssä — nimittäin sen vihamielisyyttä keksintöjä ja parannuksia kohtaan. Tuskallisena velvollisuutenamme on ollut viitata useaan kohtaan, jossa arvoisat esi-isämme ovat olleet tavattoman sokeita taloudellisten laitostensa oikeista luonteista ja vaikutuksista, mutta ei missään tapauksessa huomattavammassa määrässä kuin tässä. Kaukana siitä, että he olisivat huomanneet välttämättömän vihamielisyyden yksityiskapitalismin ja kehityksen kulun välillä, joka meistä on niin selvää, he näyttävät tosissaan uskoneen, että heidän järjestelmänsä on tavattoman suotuisa keksintöjen edistymiselle ja, että sen etu tässä suhteessa oli niin suuri, että se oli tärkeänä vastapainona sen myönnetyille oikeusopillisille puutteille. Tässä kohdassa ovat mielipiteet niin aivan täydellisesti eriäviä, mutta onneksi ovat tosiseikat niin hyvin todistetut, ettei meillä ole mitään vaikeutta päättäessämme, mikä katsantokanta on oikea."
"Kysymys jakaantuu kahteen osaan: Ensiksi, vanhan järjestelmän luontainen vihamielisyys taloudellisia muutoksia kohtaan; ja toiseksi, voittoprinsiipin vaikutus vähentää, ellei kokonaan tehdä mitättömäksi sellaisten taloudellisten parannusten vaikutusta, jotka kykenivät voittamaan tämän vihamielisyyden kylliksi tullakseen käytännössä esitetyksi. — Nyt, Florence, kerropa meille, mikä se oli vanhassa taloudellisessa järjestelmässä, yksityiskapitalistijärjestelmässä, joka sen saattoi perusteellisesti vastustamaan muutoksia oloissa."
"Siinä oli se tosiseikka", vastasi tyttö, "että sen muodostivat riippumattomat määrätyt edut ilman mitään yhteisjärjestelmällistä tai yhdistävää periaatetta, seurauksena siitä ollen, että jokaisen yksilön tai joukkueen taloudellinen menestyminen riippui kokonaan hänen tai tämän joukkueen erityisesti sijoittamista eduista välittämättä ollenkaan toisten tai kokonaisuuden eduista."
"Ole hyvä ja selitä tarkoituksesi vertaamalla nykyistä järjestelmäämme puhumassasi suhteessa yksityiskapitalismiin."
"Meidän järjestelmämme on täydellisesti yhdeksi kokonaisuudeksi muodostettu — se tahtoo sanoa, kellään ei ole taloudellista etua mihinkään osaan taloudellista kokonaisuuttamme, joka eroaisi hänen edustaan muihin osiin tätä kokonaisuutta. Hänen ainoana etunaan on mahdollisimman suuri tuotanto kokonaisuudesta. Meillä on useat eri ammattimme, mutta ainoastaan voidaksemme sitä vaikuttavammin toimia yleisen kansan hyväksi. Me voimme olla erittäin innostuneita omaan erityiseen toimeemme, mutta ainoastaan henkisesti, sillä meidän taloudelliset etumme eivät ole enemmän riippuvaisia erityisammatistamme kuin mistään muusta. Me saamme yhtä paljon kokonaistuotannosta, mikä se sitten lieneekään."
"Millä tavoin vaikuttaa taloudellisen järjestelmän täydellinen luonne suhteeseemme kaikenlaatuisia taloudellisen kehityksen parannuksia ja keksintöjä kohtaan?"
"Me tervehdimme niitä suurella mielihyvällä. Miksi emme sitä tekisi? Jokainen tämän laatuinen parannus tulee ehdottomasti lisäämään jokaisen etuja kansakunnassa ja jokaisen etuja vielä samassa määrässä. Jos tämän keksinnön koskema Ammatti sattuu olemaan juuri meidän oma ammattimme, emme me menetä mitään, vaikkakin se tekisi koko ammatin tarpeettomaksi. Mahdollisesti voisimme siinä tapauksessa tuntea jonkun verran kaihomielisyyttä siirtyessämme pois vanhoista tavoista, mutta siinä olisikin kaikki. Kenenkään yksilön yksityisedut eivät tule suuremmassa määrässä kysymykseen kuin toistenkaan. Kaikki ovat kansakunnan palveluksessa ja kansakunnan tehtävä ja etu vaatii pitää huolta siitä, että jokaiselle hankitaan toista työtä niin pian kuin hänen entinen ammattinsa tulee tarpeettomaksi yleiselle hyvälle eikä missään tapauksessa muutos tule vaikuttamaan hänen toimeentuloonsa. Kaikessa suhteessa siten jokainen parannus taloudellisessa kehityksessä on epäämättömäksi siunaukseksi kaikille. Keksijä tuo suuremman rikkauden tai vapaa-ajan lahjan jokaiselle maan päällä eikä ole sen vuoksi ihmeellistä, että kansan kiitollisuus tekee hänen palkintonsa kadehdittavimmaksi, mitä yleinen hyväntekijä voi saavuttaa."
"Nyt. Florence kerropa meille, millä tavalla eri määrättyjen etujen paljous, joka muodosti yksityiskapitalismin, vaikutti synnyttämään vastenmielisyyttä keksintöjä ja parannuksia kohtaan."
MILLÄ TAVALLA KEHITYS VASTUSTI MÄÄRÄTTYJÄ ETUJA.
"Kuten jo olen sanonut", vastasi tyttö, "supistui jokaisen etu ja oli sidottu siihen erityiseen ammattiin, jota hän harjoitti. Jos hän oli kapitalisti, tarkoitti pääoma sitä; jos hän oli käsityöläinen, oli hänen pääomanaan jonkun ammatin tai ammatin osan taitaminen ja hänen elämänsä riippui sellaisen työn kysynnästä, jota hän oli oppinut tekemään. Ei kapitalistina eikä käsityöläisenä, ei työnantajana eikä työläisenä ollut hänellä taloudellista etua eikä riippuvaisuutta ulkopuolella eikä suuremmassa määrässä kuin hänen ammatissaan. Jokainen uusi aate, keksintö tai parannus taloudellisessa uurastuksessa tulee enemmässä tai vähemmässä määrässä eroamaan tällä alalla ennen käytetystä tavasta ja samassa määrässä hävittämään niiden ammattien taloudellista pohjaa, jotka mainittua liikettä koskivat. Meidän järjestelmämme aikana, kuten jo olen sanonut, ei tämä merkinnyt tappiota kenellekään, vaan ainoastaan työmiesten vaihdosta, tuottaen puhdasta voittoa rikkaudessa tai vapaa-ajassa kaikille; mutta silloin merkitsi se häviötä niille, joita muutos koski. Kapitalisti menetti pääomansa, tehtaansa, sijoituksensa kokonaan tai osaksi ja työmiehet menettivät elinkeinonsa ja tulivat heitetyksi kuten te kutsuitte maailman kylmän armeliaisuuden käsiin — armeliaisuuden, joka tavallisesti oli nollaa vähempi; ja tämä menetys ilman mitään helpotusta tai korvausta ihmiskunnalle yleensä jonkun yleisen edun muodossa, jota keksinnöstä olisi voitu saada. Se oli todella täydellistä tappiota. Siitä seurasi, että kaikkein hyödyllisimmätkin keksinnöt olivat julmia kuin kuolema niille, joiden eläminen tai voitto riippui jostain sen koskemasta ammatista. Kapitalistit tulivat harmaiksi pelätessään keksintöjä, jotka päivässä voivat muuttaa heidän kalliit tehtaansa vanhaksi rautaromuksi, joka kelpaisi ainoastaan **sulimoihin ja käsityöläisen yöpainajaisena oli joku kone, joka ottaisi leivän hänen lapsiensa suusta saattaessaan hänen työnantajansa kykeneväksi olemaan ilman hänen työtään."