Voimakkaimpana kaikista vaikutuksista, mitä olin minulle niin ihmeellisenä iltapuolena saanut, pysyi mielessäni vahvimmin painuneena tämä viimeinen — nimittäin saamani suoranainen opetus maanviljelysolosuhteiden muuttumisesta, ihmisten suuren alkuperäisen ja päätoiminnan sekä kaiken teollisuusjärjestelmän perusteen muuttumisesta. Vihdoin sanoin:
"Kun kerran olette niin menestyksellisesti suoriutuneet toisesta minun aikanani tunnetusta maanviljelystoimen pääpainajaisesta — nimittäin sen liiallisesta työn vaativaisuudesta — niin epäilemättä olette myös osanneet poistaa toisenkin, joka oli yksinäisyys, erossa olo, yhteisen kanssakäymisen ja yhteiskunnallisen sivistyksen puute, mikä farmarin elämässä oli piirteenä."
"Kukaan ei varmastikaan tekisi farmityötä", vastasi tohtori, "jos se yhä edelleen olisi joko erossa muista tai enemmän työtä vaativaa kuin muukaan toimi. Maanviljelijä ei yhteiskunnalliseen ympäristöönsä nähden ole millään muotoa eri asemassa kuin käsityöläinen tai mikä muu työn tekijäin luokka tahansa. Hän asuu samoin kuin toisetkin missä häntä huvittaa, ja heitä kuljettavat sellaisinaan asunto- ja toimipaikkansa väliä nopeakulkuiset kulkulinjat joita on maassa ristiin rastiin. Farmityö ei enää vaadi farmilla elämään, paitsi jotka siitä pitävät."
"Farmarin elämän ehtona vuodenaikojen vaihtelun takia", sanoin, "on aina ollut vaihtelu kevyen työn ja sellaisten aikojen välillä jotka vaativat erikoista vireyttä, kuten kylvö ja korjuu, jolloin äkkinäinen moninkertaisen työvoiman tarve on pakottanut mitä ankarimpiin ponnistuksiin toisin ajoin. Tämä vaihtelu liian vähän ja liian paljon työn välillä lienee luullakseni yhä jatkumassa ja erottaa maanviljelyksen muista toimialoista."
"Epäilemättä", vastasi tohtori, "mutta tämä vaihtelu, johon ei ollenkaan kuulu enemmän ponnistusten suunnaton vähennys kuin työn tekijäin liikanainen työntökään, antaa virvoitustilaisuuksia jotka erikoista viehätysvoimaa lisäävät maanviljelystoimelle. Kylvön ja korjuun ajat ovat tietysti enemmän tai vähemmän erilaisia eri osissa niin laajaa maata kuin tämä on. Tämä seikka saattaa mahdolliseksi sen että menestyksellä voidaan kullekin osalle varata niin paljon ylimääräistä työväestöä toisista piireistä kuin tarvitaan. Ei ole ollenkaan tavatonta muutaman päivän ilmoitusajalla saada satatuhatta työn tekijää alueelle missä on erikoinen tilapäinen työn kysyntä. Innostus näihin suuriin joukkoliikkeisiin on huomattava, ja täytyy olla jotakin saman tapaista joka teidän aikananne nähtiin armeijain kokoomisessa ja marssittamisessa sotaan."
Lipuilimme hetken äänettöminä hämärtyvän avaruuden halki.
"Todellakin, Julian", sanoi tohtori vihdoin, "mikään teollisuusmuutos teidän aikanne jälkeen ei ole ollut niin täydellinen, eikä mikään varmaankaan ole koskenut niin suurta osaa ihmisistä kuin se mikä maanviljelyksen osaksi on tullut. Runoilijat Virgiliuksesta lähtien ja ennen häntä ovat maalaistoiminnassa ja maanviljelyksessä nähneet mitä suotuisimmat ehdot rauhalliseen ja onnelliseen elämään. Heidän kuvitelmiaan tässä suhteessa ovat kuitenkin nykyaikaan asti pilkkaillet maanviljelyksen todelliset olosuhteet, jotka ovat liittoutuneet tehdäkseen farmarin, koko maailman ylläpitäjän kohtalon raskaammaksi, vaikeammaksi ja toivottomammaksi kuin niitä mikään muu ihmisluokka on kärsinyt. Aina maailman alusta viime vuosisataan asti on maaperän jalostaja ollut mitä surkuteltavin olento historiassa. Kaikilla orjuuden aikakausilla hänen osansa on ollut olla orjain alimpana luokkana. Sitten kun orjuus katosi hänen toimensa on ollut tukalin, ankarin ja epätoivoisin. Hän kärsi enemmän kuin palkkalaisen köyhyyttä saamatta hänen vapauttaan huolien suhteen, ja kaikkea kapitalistin sydämmen ahdistusta omaamatta hänen korvaavain voittojensa toivoa. Toiselta puolen hän oli riippuvainen tuotteistaan enemmän kuin mikään muu luokka luonnon oikuista, kun taas toiselta puolen niiden käyttämisen suhteen hän oli täydellisemmin välittäjän armoilla kuin kukaan muu tuottaja. Mahtoi hän ajatella, kumpi oli sydämmettömin luonto vai ihminenkö. Jos huono vuosi sattui, farmari menehtyi, jos oli hyvä vuosi, välittäjä vei voiton. Seisoen kuin puhvarin luonnon voimain ja inhimillisen yhteiskunnan välillä, hän oli toisen kuritettavana vain siihen asti kuin toinen hänet tölmäsi luotaan. Maahan kiinnitettynä hän joutui kaupunkien kauppaorjuuteen melkein yhtä täydellisesti kuin oli ollut feodaalinen orjuus. Erillään olevan ja yhteiskunnasta irtautuneen elämänsä vuoksi hän oli kömpelö, oppimaton, sivistyksestä osaton, tilaisuuksia vailla itsensä parantamiseksi, vaikkakin hänen katkera raatamisensa olisi jättänyt hänelle intoa tai aikaa sen varalle. Siitä syystä kaupungin asukkaat pitivät häntä johonkin alempaan rotuun kuuluvana Kaikissa maissa, kaikkina aikoina maalaista on pidetty sopivana pilkkatauluna lurjusmaisten kaupungin asukkaitten puolelta. Kaupungin katujen nälkiintynyt köyhälistö on pilkannut farmaria moukaksi. Ei ole ketään ollut hänen puolestaan puhumassa ja hänen karkeita epäselviä valituksiaan on ivaten kohdeltu. Bileam ei enemmän hämmästynyt, kun aasi jolla hän ratsasti nuhteli häntä kuin Amerikan johtoluokat näyttävät hämmästyneen farmarien viime vuosisadan lopulla ryhtyessä vaatimaan jotakin sanomista maan hallituksessa.
"Toisin ajoin historian kuluessa on farmarien asema lyhyitä ajan jaksoja ollut siedettävää. Englannin pikkutilallinen oli kerran lyhyen ajan sellaisena joka aatelistoa silmiin katsoi. Myöskin Amerikan farmari yhdeksännentoista vuosisadan puolivälille asti nautti maanviljelyksen kulta-aikaa. Silloin lyhyen aikakauden, tuottaen pääasiassa käytäntöä eikä välikäsien myyntiä varten, hän oli itsenäisin ihmisistä ja nautti alkuperäistä ylellisyyttä. Mutta, ennenkuin yhdeksästoista vuosisata oli ehtinyt viimeiselle kolmannekselleen oli Amerikan maanviljelys kulkenut pääasiallisesti sopusointuisen aikakautensa läpi ja yksityiskapitalismin välttämättömän toiminnan vaikutuksesta farmari alkoi luisua alaspäin orjuuden tilaa kohti joka kaikkina edellisinä aikoina oli ollut hänen tavallinen asemansa ja täytyi olla ijankaikkisesti, niin kauan kuin ihmisten taloudellista riistämistä ihmisten kautta oli jatkuva. Jossain suhteessa taloudellinen yhdenvertaisuus tuotti samallaisen siunauksen jokaiselle, mutta kahdella luokalla oli erikoisesti syytä tervehtiä sitä korkeamman aseman tuottajana heille syvemmästä alennustilasta kuin kenellekään muulle. Toinen näistä luokista oli naisluokka, toinen farmarit."