Mitä sanoisin teaatterista tänä iltana? oli kysymys jonka Edith minulle esitti kotia tullessamme. Selville tuli että kuuluisa historiallinen draama suuresta vallankumouksesta esitettiin Honolulussa sinä iltana ja hän oli arvellut että haluaisin sen nähdä.
"Tosiaankin sinun pitäisi olla läsnä", hän sanoi, "sillä kappaleen esitys on jonkinlainen kohteliaisuuden osotus sinulle, sillä se on uudelleen esille otettu sen yleisen harrastuksen takia jonka sinua ilmaantumisesi on herättänyt vallankumoushistoriaan."
Mikään illan viettämistapa ei voinut olla miellyttävämpi minulle ja sovittiin että me muodostaisimme perheteaatterijoukon.
"Ainoa vaikeus", sanoin istuessamme teepöydän ympärillä, "on se etten tunne vielä tarpeeksi vallankumousta voidakseni seurata esitystä kyllin ymmärtäväisenä. Olen kyllä kuullut useasti viitattavan vallankumouksen tapahtumiin, mutta minulla ei ole mitään yhtenäistä käsitystä vallankumouksesta kokonaisuudessaan."
"Se ei vaikuta asiaan", sanoi Edith. "On vielä kyllin aikaa, ennen esityksen alkamista ja isä voi sillä välin kertoa välttämättömimmän. Esitys alkaa vasta kello kolme iltapäivällä Honolulussa ja kun kello nyt vasta on kuusi, on meillä ajan erotuksen takia useita tunteja ennenkuin esirippu nousee."
"Sepä on kuitenkin lyhyt aika ja vielä lyhyempi valmistusaika niin suurta tointa kuin suuren vallankumouksen selittämistä varten", vastusti tohtori lempeästi, "mutta nämä seikat huomioon ottaen koetan tehdä parastani."
"Alku on aina hankala", hän sanoi, kun suoraan hänelle avasin lähtökohdan kysyen milloin suuri vallankumous alkoi. "Ehkä pyhä Johannes sitä asiata käsitteli yksinkertaisemmin sanoessaan että 'alussa oli Jumala.' Päästäksemme lähemmäksi, saattanee sanoa että Jesus Kristus perusti suuren vallankumouksen oppipohjan ja käytännöllisen tarkoituksen selittäessään että kultainen sääntö kaikkien yhtäläisestä ja mitä paraimmasta kohtelemisesta oli ainoa oikea periaate jonka nojalla ihmiset voivat yhdessä elää. Puhuaksemme kuitenkin historioitsijani kielellä, niin suurella vallankumouksella, samoinkuin kaikilla tärkeillä tapahtumilla, oli kaksi syysarjaa — ensiksi, yleinen, välttämätön ja perussyy jonka täytyi saattaa se loppuunsa, olivatpa alempiarvoiset olosuhteet minkälaiset tahansa; ja toiseksi, läheiset eli suoranaisesti vaikuttavat syyt jotka erinäisissä rajoissa määräsivät, milloin sen varsinaisesti oli alkaminen yhdessä syrjäpiirteitten kanssa. Nämä välittömät eli suoranaisesti vaikuttavat syyt olivat tietysti erilaiset eri maissa, mutta yleinen, välttämätön ja perussyy oli sama kaikissa maissa, kun kuten tiedätte suuri vallankumous oli maailmaa käsittävä ja melkein samanaikainen edistyneempäin kansojen kesken.
"Tämä syy, kuten olen usein huomauttanut keskustellessamme, oli ymmärryksen kasvaminen ja tiedon leviäminen kansan joukkoon, joka alkaen kirjapainon käytäntöön pääsemisestä levisi hitaasti kuudennen-, seitsemännen- ja kahdeksannentoista vuosisadan kuluessa ja paljon nopeammin yhdeksännellätoista vuosisadalla, jolloin se maissa, missä suotuisemmat olosuhteet vallitsivat, alkoi olla jo melkein yleistä. Ennen tämän valistustoiminnan alkua ihmissuvun suurimman osan asema ymmärrykseen nähden oli muinaisista ajoista asti ollut suorastaan sellaisella kannalla joka vain vähän oli yläpuolella vähäjärkisen kantaa. Ajattelematta tai tahtomatta itsensä suhteen enempää kuin savi valajansa käsissä heitä vastustamatta muokkailtiin ymmärtävämpäin ja vaikuttavampain yksilöiden sekä heidän laatuistensa joukkojen käytettäväksi. Siten sitä jatkui lukemattomia ihmispolvia eikä kukaan uneksinutkaan muuta, kunnes vihdoin olosuhteet kypsyivät ja henkistä elämää voitiin puhaltaa tähän tylsään ja mielettömään möhkäleeseen. Se tapahtumasarja, jonka kautta tämä herääminen johtui, oli äänetöntä, asteettaista, huomaamatonta, mutta mitään edellistä tapausta tai tapausten sarjaa ihmiskunnan historiassa ei voida sen kanssa verrata siihen vaikutukseen nähden mikä sillä oli oleva ihmisen kohtalon suhteen. Se merkitsi että monien edut harvojen etujen asemasta, kaikkien hyvinvointi osan hyvinvoinnin sijasta oli tuleva tästälähin yhteiskuntajärjestyksen korkeimmaksi tarkoitukseksi ja kehityksen päämääräksi.
"Hämärästi näyttävät teidän yhdeksännentoista vuosisadan filosoofinne tajunneen että ymmärryksen yleinen leviäminen oli uusi ja suuri tosiseikka ja että se tuotti sangen tärkeän voiman yhteiskunnalliseen kehitykseen, mutta kaihisilmäisinä he eivät voineet nähdä sitä varmuutta että sen takana häämöitti täydellinen yhteiskunnan taloudellisen perusteen kumous koko ihmissuvun eduksi ja kaikkia luokkaetuja tai osittaisia etuja vastaan. Sen ensimmäisenä vaikutuksena oli se kansanvaltainen liike jonka kautta persoonallinen ja luokkajohto poliitillisissa asioissa kumottiin kansan ylimpäin etujen ja itsenäisyyden nimessä. Merkillistä on että teidän joukossanne piti olla ainoatakaan ymmärtäväistä henkilöä joka ei älynnyt että poliitillinen kansanvaltaisuus oli vain taloudellisen kansanvaltaisuuden tien raivaajakunta ja etujoukko joka tietä puhdisti ja varasi keinoja ohjelman varsinaisen osan suorittamiseksi — nimittäin työn ja toimeentulon jakamisen saamiseksi yhdenvertaiseksi. Se olkoon sanottu yleisestä, välttämättömästä ja pääsyystä suureen vallankumoukseen ja sen selittämiseksi — nimittäin ymmärryksen asteettaisesta leviämisestä kansaan kuudenneltatoista vuosisadalta yhdeksännentoista loppuun. Kun tämä voima kerran pääsi toimintaan, niin yhteiskunnan taloudellisen perusteen kumouksen täytyi ennemmin tai myöhemmin tulla sen seuraukseksi kaikkialla: ennemmin tai myöhemmin, millä tavalla ja minkä olosuhteitten vallitessa, se riippui siitä miten erilaiset suhteet eri maissa määräsivät.
"Amerikaan nähden alkoi vallankumouksellisen agitatsioonia aikakausi, joka aiheutti nykyisen järjestelmän perustamisen, melkein heti kansalaissodan loputtua. Muutamat historioitsijat laskevat vallankumouksen alkaneen vuodesta 1873."