"Kahdeksantoistasataa seitsemänkymmentäkolme!" huudahdin. "Mitenkä, sehän oli toistakymmentä vuotta ennenkuin minä vaivuin uneen! Näyttää siis siltä kuin minä olisin ollut ainakin osasta vallankumouksen aikalainen ja sen todistaja, mutta minä en mitään vallankumousta ole nähnyt. Totta on että me huomasimme teollisuussekamelskan ja yleisen tyytymättömyyden olevan sangen uhkaavan, mutta me emme ymmärtäneet että vallankumous oli menossa."
"Odotettavissa olikin ettette sitä ymmärtäneet", vastasi tohtori. "Sangen harvoin suurten vallankumousliikkeitten aikalaiset ovat ymmärtäneet niiden luonnetta, kunnes ne ovat melkein juoksunsa lopettaneet. Seuraava sukupuoli aina arvelee että he olisivat olleet ymmärtäväisimpiä ajan merkkejä lukiessaan, mutta se ei ole luultavaa."
"Mutta mitä sitten", sanoin, "tapahtui 1873 joka on saattanut historioitsijat määräämään sen ajaksi josta voi lukea vallankumouksen alun?"
"Yksinkertaisesti se seikka että se osotti koko selvällä tavalla taloudellisten selkkausten aikakauden alkaneen Amerikan kansan kesken jota jatkui ajoittaisia ja osittaisia keskeytyksiä huomioon ottamatta aina yksityiskapitalismin kumoamiseen asti. Tästä kokemuksesta aiheutuva yleinen tyytymättömyys oli vallankumouksen suorastaan vaikuttava syy. Se herätti amerikalaiset siitä heille mieluisesta unelmasta että yhteiskunnallinen kysymys oli ratkaistu tai voitiin ratkaista kansanvaltaisen järjestelmän kautta joka rajoittui vain poliitillisiin muotoihin, ja pani heidät etsimään todellista ratkaisua.
"Vuosisadan viimeisellä kolmanneksella alkanutta teollisuus — selkkausta, joka oli suoranainen vallankumouksen synnyttäjä, verrattiin sangen huonosti siihen joka oli ollut toisten kansojen alituinen kohtalo ja muinainen perintö. Se edusti vain ensimmäistä tai paria ensimmäistä sen kiertimen kierrosta jolla kapitalismi sopivana aikana puristi kuivaksi kansan aina ja kaikkialla. Uuden maansa tavaton laajuus ja rikkaus oli antanut amerikalaisille vuosisadan viivytyksen yleisestä kohtalosta. Ne edut olivat menneet, armon aika oli loppunut ja se aika oli tullut, jolloin kansan oli taivuttaminen niskansa sen ikeen alle jota kaikki kansat ennen olivat kantaneet. Mutta kun amerikalaiset olivat kehittyneet korkeahenkisiksi niin pitkän verrattaisen hyvinvoinnin kokemuksissa, he vastustivat tätä kuormaa, ja kun huomasivat vastustuksen turhaksi, he lopettivat sen tehden vallankumouksen. Siinä pääasiallisesti on koko kertomus suuren vallankumouksen kulusta Amerikassa. Mutta vaikka tämä ehkä tyydyttäisikin väsynyttä kahdennenkymmenennen vuosisadan uteliaisuutta niin kauan sitten tapahtuneena asiana, te luonnollisesti haluatte tietää hiukan runsaammin yksityiskohtia. Stariotin vallankumouksen historiassa on erikoinen luku joka selittää miten ja miksi kapitaalin vallan kasvaminen sai aikaan suuren kapinan; se suuresti minuun vaikutti kouluaikanani, enkä luullakseni voi paremmin käyttää osaa lyhyestä ajastanne kuin lukemalla siitä muutamia kappaleita."
Ja kun Edith oli tuonut kirjan kirjastosta — sillä me yhä istuimme teepöydässä — tohtori luki:
"Yksityiskapitalismin järjestelmän sen kehityskohdan perusteella, jolloin se sai aikaan vallankumouksen uhaten kansan henkeä ja vapautta, jakavat historioitsijat Amerikan tasavallan historian sen perustamisesta 1787 asti suureen vallankumoukseen, joka siitä teki todellisen tasavallan, kolmeen aikakauteen.
"Ensimmäinen käsittää vuosikymmenet tasavallan perustamisesta yhdeksännentoista vuosisadan ensimmäisen kolmanneksen loppuun — noin 1830 tai 1840 luvulle. Tämä oli aikakausi jolloin kapitaalin valta yksityisissä käsissä ei ollut vielä osottautunut uhkaavan sortavaksi. Rahallinen luokka oli pieni ja kapitaalin kasaantuminen vähäpätöistä. Neitseellisen maan luonnollisten, tulolähteitten äärettömyys kesti vielä ahneuden himoa. Saatavissa olevat avarat maa-alat takasivat riippumattomuuden kaikille työn hinnasta. Näillä edellytyksillä kenenkään ihmisen ei tarvinnut etsiä itselleen toista herraa. Tätä voidaan pitää tasavallan sopusoinnun aikakautena, aikana jolloin De Tocqueville näki ja ihaili sitä, vaikkakin ennusti tuomion mikä sitä odotti. Kuolinsiemen oli yksityiskapitalismin periaatteen vallinnassa ja se varmasti oli aikoinaan kasvava ja kypsyvä, mutta nyt vielä eivät olosuhteet olleet suosiolliset sen kehitykselle. Kaikki näytti käyvän hyvin, eikä outoa ole se Amerikan kansan toivo että heidän tasavaltansa todella oli ratkaissut yhteiskuntakysymyksen.
"Noin vuoden 1830 tai 1840 jälkeen, puhuen tietysti ajasta vain ylimalkaan, me katsomme tasavallan astuneen toiselle kehityskaudelleen — nimittäin sille jolloin kapitaalin kasvaminen ja keskittyminen alkoi olla nopeata. Rahallinen luokka nyt kasvoi voimakkaaksi ja alkoi tavoitella ja itsellensä omistaa maan luonnollisia tulolähteitä sekä järjestyä voittoa, saadakseen kansan työstä. Sanalla sanoen, rahavallan kasvaminen kävi vilkkaaksi. Se tapaus, joka tälle liikkeelle antoi suuren sysäyksen sekä määräsi rajan ensimmäisen ja toisen aikakauden välillä kansan historiassa, oli tietysti yleinen höyryn käytäntöön otto kaupan ja teollisuuden alalla. Aikakauden vaihdon voidaan kuitenkin sanoa tapahtuneen hiukkaista ennemmin tehdasjärjestelmän käytäntöön astuttua. Tietysti jos ei höyryä eikä niitä keksintöjä, jotka tekivät tehdasjärjestelmän mahdolliseksi, olisi koskaan käytäntöön otettu, olisi kysymyksessä vain ollut pitempi aika ennenkuin kapitalistiluokka, tässä tapauksessa edistyen maanomistuksen ja koronkiskonnan tietä, olisi voinut painaa kansan alamaisuuteen ja kukistaa kansanvaltaisuuden samoinkuin muinaisissa tasavalloissa, mutta suuret keksinnöt hämmästyttävällä tavalla jouduttivat rahavallan valloitusta. Ensi kerran historiassa kapitalistilla lähimmäisiään kukistaessaan oli koneisto liittolaisena ja mitä vaikuttavin olikin. Tämä oli se voimakas tekijä joka monin kerroin lisäämällä kapitaalin valtaa ja samassa suhteessa vähentäen työväen merkitystä aiheutti tavattoman nopeuden jolla toisella ja kolmannella aikakaudella tasavallan valloitus rahavallan kautta toimeen pantiin.
"Amerikalaiselle ansioksi on luettava, että he jo v. 1840 rupesivat havaitsemaan uusien ja vaarallisten vaikutusten häiritsevän uhkaavasti tasavaltaa ja pettävän lupaukset hyvinvoinnista. Mainittu ajanjakso on huomattava Amerikan historiassa silloin ilmenneiden yleisten yhteiskuntaolojen parannusharrastusten jako-operatiivisten toimintamahdollisuuksien kokeilemisen tähden. Silloin jo valistuneet, yleishyvää harrastavat kansalaiset rupesivat huomaamaan ettei niin kutsuttu kansan hallitus pienemmässäkään määrin sekaantunut rikkaiden vallankäyttöä ehkäisemään, jonka vallankäytön tähden kansakerros joutui kokonaan näiden taloudellisten mahtiherrain alammaiseksi. He epäilivät, jos moinen asiain tili jatkuu, tokko on mitään hyvää tasavaltaisesta hallitusmuodosta, josta he olivat ennen ylpeilleet. Edellämainittu yhteiskunnallisten kysymysten kasvava, jyrkkä pohdinta osoittautui Amerikan erikoisten taloudellisten olojen tähden kuitenkin vaikutukseltaan ennenaikaiseksi. Vallitsihan täällä maassa vielä maaorjuus. Ihmisten vapauden edistyksen välttämättömänä ehtona oli siis murtaa maaorjuuden kahleet, jotka olivat kauheammat seuraavia palkkaorjuuden kahleita. Ilman sen väliasteen saavuttamistaistelua ja siitä johtuvia oloja olisi luultavasti suuri vallankumous tapahtunut Amerikassa jo kahtakymmentä viittä vuotta aikaisemmin. Mutta sen tuli tehdä; ja niin ollen vuodesta 1840 aina vuoteen 1870 orjuuskysymys, vetäen suuret joukot pyörteisiinsä, kiinnitti kansamme kaiken siveellisen, henkisen ja ruumiillisen voiman.