"Kuinka suuressa määrin ja laajoilla alueilla kapitalistit saivat hallituksen käyttämään valtion sotajoukkoja heidän yksityiseksi edukseen, siitä saadaan käsitys kun otetaan huomioon, että yhtenä, ainoana vuonna 8 à 10 tuhatta sotilasta oli yhtä mittaa liikkeellä New Yorkin ja Pensylvanian valtioiden lakkoalueilla lakkolaisia, kukistamassa. Vuonna 1892 viiden valtion sotaväki vakinaisen väen avustamana, oli alituiseen aseissa lakkolaisia vastaan. Tämän joukon lukumäärää voitanee täydellä syyllä verrata armeijaan, joka Washingtonilia oli käytettävänään. Semmoista tilaa sopi kyllä jo kutsua sisällissodaksi.
"Amerikalaiset entisinä aikoina olivat nauraneet ulkomaiden yksinvaltaisuutta suojaaville sotajoukoille sanoen, että hallitus, joka tarvitsee väkivaltaa suojelemaan itseään omalta kansaltaan oli siten tunnustanut oman huonoutensa. Tähän samaan tilaan oli Yhdysvaltain taloudellinen järjestelmä nopeasti kehittymässä — se oli muuttumassa pajunettihallitukseksi.
"Näin lyhykäisesti, poikkeamatta erikoiskohtiin, voidaan kuvata muutamat yleisimmät Amerikan kansan oloja koskevien muutosten ilmiöt, jotka olivat suoranaisia seurauksia pääomien keskittymisestä, joka rupesi vakavampaa huolestumista yleisössä herättämään sisällissodan päätyttyä.
"Voitaisiin täydellä syyllä sanoa että pohjoisten valtioiden kansalaisarmeijat palatessaan tasavallan pelastussodasta julkista, vihollista vastaan löysivät tasavallan salaisten mutta paljon vaarallisemman kotiin jättämänsä vihollisen varastamana. Samaan aikaan kun he olivat hajoittamassa roturajoja Etelä-valtioissa rakensivat kapitalistit Pohjois-valtioissa rikkaudelle nojaavan luokkarajan ja vallan. Ja tämä rakennus tuli löytämään maaperänsä myöskin Etelävalloissa lyhyen ajan sisällä. Samaan aikaan kun tasavallan armeija vuodatti suurina virtoina vertaan kansallisen ja valtiollisen tasa-arvoisuuden aikaansaamiseksi hyökättiin yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden — jolle kaikki muu tasa-arvoisuus nojaa — kimppuun luokkajaon kautta. Luokkajako ei voi muuhun päättyä kun ennen yhtenäisenä olleen, toisiaan kunnioittavista ihmisistä muodostuneen kansakunnan täydelliseen jakoon ja puolueryhmitykseen, joita ryhmiä yhdessä pitämään tarvitaan hirmuvallan rautaista kouraa. Neljä miljoonaa orjaa oli todellakin vapautettu maaorjuudesta, mutta samaan aikaan valkeaihoinen kansa oli kulkenut taloudellisten vasallien ikeen alle, jota Amerikan kansa Europasta oli paennut. Ei kukaan olisi uskonut sen tapahtuvan, jos sisällissodan alkaessa olisi sitä ennustettu."
Tohtori sulki kirjan josta hän oli lukenut ja heitti sen syrjään.
"Julian", hän sanoi, "tämä kertomus yläluokkalaisten Amerikan tasavallassa hallitsemisesta, on kerrassaan hämmästyttävä. Sinä olet ollut näiden tässä kerrottujen tapauksien silmin-näkijänä ja voit arvostella josko kertomuksessa on liioittelua."
"Päinvastoin", vastasin, "luulin sinun lukevan ääneesi sen ajan sanomalehti kokoelmaa. Kaikki poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset asiat ja ilmiöt, joihin kirjoittaja on kajonnut, olivat yleisen huomion ja keskustelun alaisia asioita. Jollei ne ennen ole minuun vaikuttaneet samalla tavalla kuin nyt, johtuu se siitä syystä yksinomaan, etten minä kysymyksessä olevana aikana kuullut niitä esitettävän tällaisessa määrättyä tarkoitusta tavoittelevassa järjestyksessä ja muodossa."
Vielä kerran pyysi tohtori Edithin tuomaan erään kirjan kirjastosta. Käännellen lehtiä kunnes hän vihdoin löysi etsimänsä kohdan, hän lausui:
"Jos sinä luulet, että Storiotin yhdeksännentoista vuosisadan kolmannen neljänneksen taloudellisia ja yhteiskunnallisia oloja kuvaava kertomus on voimastaan ja vaikuttavaisuudestaan velassa rhetorilliselle järjestykselleen, tahdon minä osoittaa sinulle muutamia suoria ja kylmiä tilastoja, joissa osoitetaan käytännöllistä rikkauden jakaantumista ja keskittymistä edellämainittuna ajanjaksona. Tässä on kirja, kokoonpantu sitä ainetta koskevista tiedonannoista, jotka perustuvat sensusilmoitusten, verotuslaskujen, omaisuusoikeusvirastojen ja virallisten asiakirjojen lausuntoihin ja selityksiin. Minä voin antaa sinulle näistä tutkimusten tuloksista kolme eri henkilön toimittamaa laajaa teosta. Itse kukin käsittelee eri alueita. Mutta kaikissa niissä tullaan samaan lopputulokseen, joka ollen hyvin tarkoin todistellen perusteltu ei jätä minkäänlaatuista epäilemisen sijaa.
"Ensimmäinen tilastoteos, joka on tehty vuonna 1903 erään tilastollisen toimituskunnan viranomaisen toimesta Yhdysvaltain tilastotiedollisten tutkimusten tuloksista, osoittaa meille, että kuudenkymmenenkahden biljoonan dollarin yleisomaisuudesta joukko miljoneereja ja monimiljoneereja edustaen kolmea sadatta osaa prosenttia koko maan väestöstä omisti 12 biljoonan dollarin arvosta yleisomaisuutta eli viidennen osan koko yleisomaisuudesta. Vuorostaan vähempi kuin 9 prosenttia kansasta omisti vuorostaan 33 biljoonaa yleisomaisuudesta ja muodosti siten niin kutsuttujen hyvinvoipien luokan. Jälelle jäänyt 91 prosenttia kansasta, siis suuri kansan enemmistö, kuului köyhäin luokkaan ja jakoi keskuudessaan jälellä olevan seitsemäntoista biljoonan dollarin yleisomaisuuden.