"Mutta missä se edistys saatetaan havaita?" kysyin. "Tähän astisesta kertomuksesta ei sitä ainakaan ole selville käynyt."
"Se ilmenee kansan keskuudessa kehittyvässä vallankumouksellisessa luonteenominaisuudessa", vastasi tohtori. "Edelleen se ilmenee kansan yleisen mielipiteen muodostumisessa siihen suuntaan, että ryhdyttiin hyväksymään taloudellisen järjestelmän uudelleen muodostaminen välttämättömänä tehtävänä. Suuren vallankumouksen, joka täydellisesti muodostaa yhteiskunnallisen järjestelmän tulee saada ylitse vuotavaisen siveellisen voiman ja oikeuden tunnon painon päästäkseen kunnollisesti alkuun. Se kehitys, jonka avulla tällainen siveellinen voima ja tietoisuus syntyy ja aika jolloinka se rupeaa vaikuttamaan ei ole niin nopea ja selväpiirteinen kun varsinaisen käytännöllisen vallankumouksen kehitys, joka alkuun päästyään suurella nopeudella murskaa tiellään olevat esteet jotka kauvan aikaa ovat sen voimia täyteen vauhtiin pääsemästä ehkäisseet. Mutta tiedemiehelle ensimmäinen vallankumouksellisten voimain kehitysaikakansi on paljon tärkeämpi tutkittava. Aivan välttämätöntä oli Amerikan kansalle ennenkuin se ryhtyi työhön, jonka tarkoitus oli toimittaa niinkin suuri tehtävä kuin yksityisomaisuuden muuttaminen yleisomaisuudeksi oli, että se tuli varmuuteen katkerien käytännöllisten kokemustensa kautta siitä ettei mikään vähempi toimenpide riitä olojen oikealle tolalle saattamiseen. Kansan oli kokemusten perusteella havaittava että kapitalismi oli saavuttanut kehitysasteen jossa sitä ei voitu muutoin turmioa tuottamasta estää kuin koko järjestelmän lakkauttamisella. Ja tätä tosin katkeraa mutta kuitenkin tarpeellista kokemusta hankki kansa varhaisemmalla vallankumouksen ajalla. Näin ollen kaikki tappiot, kärsimykset ja pettymykset, jotka kansa koki seitsemännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä vuosikymmenellä, auttoivat sitä enemmän kuin sama lukumäärä voittoja lopullista ja voitollista hyvinvointia kohti. Todellakin oli tarpeellista, että kaikki tapahtumat tapahtui muodostaakseen vallankumouksen mahdolliseksi. Oli aivan välttämätöntä että kapitalismi ja sen luokkatyrannius täydensi itsensä ja siten kyllin selvästi osoitti voimansa tasavallan ja kansan vihollisena ja ihmisten onnen, vapauden ja elämän sortajana taatakseen kansassa kyllin vakavan tahdon ja harrastuksen sen järjestelmän täydelliseksi kumoamiseksi. Vallankumoukset jotka hätäisesti syntyvät päättyvät ennen aikojaan. Mutta tällöin ihmisten hyvinvointi edellytti, ettei tämä vallankumous pysähtyisi tai laimenisi ennenkuin viimeinenkin sirpale siitä järjestelmästä joka taloudellisen keinon avulla riisti ihmisten onnen ja vapauden oli poistettu. Sentähden ei yhtään taistelua, sortoa, orjuutusta, sydämmetöntä tekoa, toimeenpanevan vallan, lainlaatijakunnan ja oikeuslaitoksen häpeällistä vallankäyttöä, häpeästä vuotavaa isänmaallista kyyneltä, poliisien iskua, kiväärin kuulaa tahi sotilaan pajunetin pistoa mennyt tarkoituksettomasti ja seurausta tuottamatta hukkaan. Ei mikään muu paitsi tämä epätoivo ja pettymys, jonka varhaisimmat uudistustaistelijat kärsivät, olisi voinut kansaa kasvattaa käsittämään kapitalistisen järjestelmän poistamisen ehdotonta pakollisuutta.
"Me havaitsemme vallankumouksen toisen osan alkavan ajasta jolloin kansan järkevin osa tuli selvään käsitykseen ihmisen oikeuksien ja edesvastuuttoman yksityiskapitaalivallan perusteiden ristiriitaisuudesta ja ettei kansan hyvinvoinnin ja onnen saavuttaminen voinut tapahtua muutoin kuin aivan uuden talousjärjestelmäni avulla, joka siihen astisen yksilöllisen hoidon alaisena ilmenevän tuotannon ja jaon saattaa yleisön s.o. kansan hoidon ja hallituksen alaiseksi."
"Mihin aikaan", minä kysyin tohtorilta, "sinä luulet vaistomaisen vallankumouksen muodostuneen itsetietoiseksi?"
"Vaikea on määritellä kuukautta tahi vuotta", vastasi tohtori, "sillä mainitut kaksi ajanjaksoa liittyvät toisiinsa kehityksellistä. tietä. Mikään merkkitapahtuma ei eroita vaistomaista ja itsetietoista vallankumousta toisistaan. Mutta siitä huolimatta saatetaan jälkimäisen ajanjakson mainita alkavan ihmisissä havaittavan uuden hengen ja tietoisuuden ilmenemisellä. Ensimmäisen ajanjakson vaistomainen kiihoitustila ja lyhytnäköisyys kauvan sekoittui aikakauteen jolloin itsetietoisuus ja varma tarkoitusperä rupesi ilmenemään, joka voidaan mainita tapahtuneeksi yhdeksännen vuosikymmenen alussa. Silloin tarkoitukseton kapinoiminen muuttui tarkoitukselliseksi vallankumoukselliseksi liikkeeksi, joka rupesi oloja kehittämään nykyiselle kannalle.
"Jos sinä olisit voinut olla valveilla paria vuotta kauvemmin et sinä tarvitsisi nyt näin suuressa määrin ihmetellä meidän teollista ja erittäinkin taloudellista järjestelmäämme ja sen edellyttämää tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta; sillä muutamaa vuotta nukkumistasi myöhemmin tällaiseen järjestelmään johtavat syyt olivat kaikkialla havaittavissa ja yleisen keskustelun aiheena.
"Tietoisuus siitä, että taloudellisen järjestelmän muodostaminen yleishyötyä tuottavalle kannalle yhteistyön kautta on mahdollinen, on yhtä vanha kuin filosoofia. Teoriana se jo ilmenee Platon aikana; mutta vaikeaa on määritellä miten kauvan ennen jo käsitys siitä on ilmennyt. Kuitenkin jo itse tietoisuuden toteuttaminen ei saattanut käydä mahdolliseksi ennenkuin kehityksen määrätyllä asteella, jossa tietoisuus yksilöiltä oli siirtynyt yleiseksi ja varmaksi käytännölliseksi käsitykseksi. Siihen asti oli tietoisuus pakotettu odottamaan ikäänkuin ruumiiseen sidottu sielu ylösnousemisensa päivää. Itsekkäät hallitsijat pitivät kansaa yksinomaan heidän hyvinvointinsa tähden luotuna raaka-aineena. Jos he siis olisivatkin joskus ajatelleet taloudellisen järjestelmän täydellisentämistä, niin tekivät he sen yksinomaan tarkoituksella varmistaa valtaansa kansan laajojen kerrosten yli. Sentähden ei ko-operatiiviselle perusteelle taloudellisen järjestelmän muodostamisesta saattanut täyttä totta tulla ennenkuin kansan kehityttyä asteelle, jossa se itse pystyi esiintymään hallitsijana. Jo heti ensimmäisten kansanvaltaisten liikkeiden ilmettyä Europassa kehittyi myöskin kysymys yhteiskunnallisen järjestelmän uudistamisesta kansanvaltaisempaan suuntaan. Jo yhdeksännentoista vuosisadan puolivälissä Europassa mielipiteet rupesivat kokonaan polttopisteeseen uuden yhteiskuntajärjestelmän suunnitelmiin nähden. Amerika, kehittymättömien taloudellisten olojensa perusteella luonnollisesti jäi niistä osattomaksi.
"Minä en tarvinne uudelleen huomauttaa, että syynä Amerikan jälelle jäämiseen edellämainitussa mielipiteessä oli Amerikan kansan keskuudessa niihin aikoihin vallitseva hyvinvointi. Yksilölliset toimenpiteet varallisuuden kokoamisessa olivat muodostuttaneet kansan niin suuressa määrin, ettei kansa välittänyt parannuskeinojen keksimisestä. Kansan laajojen kerrosten huomioa herättävät vaikuttimet puuttuivat. Vielä varhaisemmalla vallankumouksen ajalla oli mahdoton saada kansaa ottamaan huomioonsa Europassa ilmeneviä enteitä. Vasta kahdeksannella vuosikymmenellä, kahden kymmenen pitkän vuoden kapitalistisen yhteiskunnan parannustöissä ja yrityksissä kuluttua ilman toivottuja tuloksia, tuli yleisesti niin järkeväksi, että rupesi vakavampaa huomioa kiinnittämään koko kapitalistisen järjestelmän muuttamiseen yhteistyölle ja vaikutukselle nojaavaksi ko-operatiiviseksi järjestelmäksi.
"Vallankumouksen ohjelman kaksi suurinta vaatimusta — taloudellisen elämän yhdenvertaisuus ja teollisuus-olojen kansallisiksi laitoksiksi saattaminen — soveltuivat Amerikan kansan luonteen-ominaisuuteen. Tosin lakimiehet olivat laatineet Yhdysvaltain perustuslait; mutta todellinen perustuslaki, joka oli kansan henkeen kirjoitettu, oli säilynyt kuolemattomana julistuksena kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta. Teollisuuden kansalliselle pohjalle muodostaminen ynnä ne siveelliset perusteet joihin sen tarkoituksen saavuttamiseksi tuli vedota, eivät olleet Amerikan kansalla vieraita ja tuntemattomia. Päinvastoin olivat ne johdonmukaisia osuuksia itsehallinnon aatteessa, jolle Amerikan järjestelmät oli alkujaankin tarkoitettu laskea. Tämän periaatteen toteuttaminen taloudellisen järjestelmän alalla oli kerrassaan käytännöllinen ja historiallisesti uusi. Heti saattoi yksinkertaisinkin kansanvaltalainen havaita siinä oman sisällisen toivomuksensa samanarvoisuudesta vaikka tosin ihan uudella alalla. Ennen oli totuttu ajattelemaan valtiollista saman-arvoisuutta olemuksen perusteeksi. Mutta myöhempien kokemuksien kautta tultiin tietoisuuteen ettei se ollut riittävä. Sentähden, kun taloudelliseen samanarvoisuuteen ruvettiin vetoamaan, pitivät Amerikalaiset sitä luonnollisena ja ihmettelivät ettei se jo ennemmin tullut huomatuksi. Ko-operatiivisen talous-järjestelmän apostoleilla yksinvaltaisessa Europassa sensijaan oli kahdenkertainen tehtävä. Ensiksi oli kansalle opetettava, että heillä oli oikeus itse hallintoon ja toiseksi kuinka se taloudellisella alalla ilmenee. Mutta Amerikalaisille sensijaan oli ainoastaan tarpeellista osoittaa tähän asti määrätyistä syistä havaitsemattomana piillyt jo ennen tunnetun samanarvoisuuden periaatteen taloudellisille aloille sovelluttamismahdollisuus.
"Tämän uuden käsityksen hyväksyminen aiheutti ohjelmamuutoksien ohella myöskin muutoksen vallankumousliikkeen yleisessä katsomuksessa. Siihen asti oli koetettu estää kapitalismia, anastustyötä ja palauttaa ennen vallinneita taloudellisia oloja vapaan kilpailun avulla. Moinen tarkoitus ei luonnollisesti voinut onnistua. Päivän selväksi kehittyi käsitys, että taloudelliset muutokset olivat luonnollisena seurauksena kapitalistisesta kehityksestä, jonka vastustus oli turhaa niin kauvan kun itse järjestelmä vallisi.