"Katsokaa ympärillenne! — kehoitettiin. — Taistelkaa eteenpäin eikä takaisin! Marssikaa taloudellisen kehityksen mukana eikä sitä vastaan. Kilpailujärjestelmää ei koskaan voida eikä ansaitse palauttaa; parhaassa tapauksessa se oli yksinomaan epätoivoista taistelua elämästä ja kuolemasta. Uudet olot vaativat uusia vastauksia. On aivan turhaa koettaa kilpailulla kukistaa nuorta monopooli jättiläistä; se on kukistettavissa ainoastaan vieläkin mahtavamman jättiläisen, yleisen yhteiskunnallisen monopoolin avulla. Yksityiseduille nojaavat liikeliitot on kukistettava yhä suurempien kaupunkien, valtioiden ja kansakunnan liikeliittojen kautta. Kapitalismi on voitettava omaisuuksien kansallistuttamisella. Kapitalistit syrjäyttivät kilpailujärjestelmän. Sitä älköön koetettako palauttaa; sen sijaan kiittäkää että se on syrjäytetty. Toimikaa ei vanhojen kurjuuden luolien takaisin saamiseksi, mutta uuden valoisan ja ihanan ihmisyyden temppelin rakentamiseksi jota jo kauvan odotettu on.
"Tällaisen uuden opetuksen valossa kansa rupesi havaitsemaan, että tasavalta, oli joutunut sille ahtaalle asteelle josta suora kaitainen polku johti yleiseen hyvin vointiin ja onnellisuuteen jota ainoastaan vanhat juutalaiset profeetat olivat kyenneet kyllin ihanilla väreillä kuvaamaan.
"Uuden filosoofian synnyttämä käsite, joka kansan ja yläluokan välille ilmeni, ei ollut ensinkään outo ja sattuman tulos, mutta varmojen kehityslakien määräämä voima, joka kansanvaltaisen järjestelmän johdatti alemmilta asteilta verrattoman paljoa ylemmäksi. Sentähden ei sitä käsitettä vastustettu vaan tervehdittiin, ei pidätetty vaan kiihotettiin. Selvästi havaittiin, ettei sen käsitteen merkityksestä ihmiskunnan kehityksessä ja maailmaa käsittävän laajan kansanvaltaisuuden tunteesta saattanut olla epäilystä. Tien varrella, jota tasavallan kulku kävi puutteen ja vastuksien vuoren pimeistä onkaloista ja kuiluista ylös, aivan siinä kohdassa, jossa vuoren päällys aukenee tasaisena eteen ja josta silmiin kajastavat ihanat hyvinvoinnin ja onnellisuuden maisemat, on aina seisonut sphinxi huutaen arvoitustaan: 'Miten voipi valtio yhdistää kansanvaltaisen yhdenvertaisuuden toteuttamisen rikkauden kehittymisen kanssa?' Arvoitukseen oli löytynyt todellakin yksinkertainen vastaus. Kansan tuli ainoastaan järjestää olonsa siten, että rikkaudet jakaantuivat kaikille tasan sitä mukaa kuin ne lisääntyivät, joten rikkauden lisääntyminen ei koskaan voinut häiritä yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden oikeus nojaa valtiolliseen yhdenvertaisuuden lähteeseen, ja se kansa joka siitä lähteestä juo tulee aina elämään. Ennen ei yksikään tasavalta ollut pystynyt ratkaisemaan sitä arvoitusta eikä pääsemään sen arvoituksen ratkaisijoille luvatuille ihanille olin tiloille.
"Mutta se aika oli nyt tullut inhimillisen ymmärryksen kehityksessä, jolloin niin monasti kysytty, mutta koskaan vastaamaton ratkaisu oli saava oikean vastauksen, jolloin sphinxistä oli tehtävä loppu ja tie vapautettu ikipäiviksi kaikille kansoille.
"Tämä varma vakuutus, luottamus ja rajaton toivo oli ominaista uudelle aatteen levittämistyölle, ja se oli rohkaisevampaa kuin yksipuolinen kapitalistipuolueen sileä pessimismi, sekä niiden uudistussaarnaajain kurjat tarkoitusperät, luokkaedut, ahtaat näkökannat sekä arka henki jotka tähän asti olivat heitä vastustaneet.
"Olisi luullut että oppi, jota voitiin levittää niin vaikuttavalla voimalla ja joka lupasi ihmisille ihmeen ihania tähän asti aivan täydellisesti puuttuneita hedelmiä, saisi koko kansan puolelleen yhdessä lyhyessä hetkessä. Ja niin olisi epäilemättä tapahtunutkin jos kansan mielipiteisiin vaikuttavat tiedonanto ja johtovälineet olisivat olleet kansan omissa tahi edes puolueettomissa käsissä sen sijaan että ne olivat täydellisesti kapitalistiluokan käsissä. Ennen kun sanomalehtiliike oli ollut vähäistä, eivät kapitalistit lainanneet sille suurempaa huomiota. Sentähden sanomalehdistö varhaisimmalla ajalla edusti yleistä mielipidettä. Mutta yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella kehittyivät sanomalehdet suuriksi ja suuria pääomia vaativiksi liikeyrityksiksi. Tällöin kapitalistit tulivat sanomalehtiyhtiöiden osakkaiksi ja luonnollisesti määräsivät niiden toimituskannan. Lukuunottamatta jalojen ajattelijain ja tiedemiesten sanomalehtiä kaikki muut olivat olevien olojen kannalla puolustaen ja kiittäen kapitalistista järjestelmää sekä vastustaen yhä kasvavaa vallankumouksen henkeä ja liikettä. Nämä sanomalehdet edelleen valtasivat tiedonantovälityslaitokset ja jakoa toimittavat virastot sekä siten saivat vallan määritellä melkoisen tarkoin mitä kansa sai tietää ja mitä ei. Yhtä täydellinen rahan aiheuttama sensuuri vallitsi Amerikassa kuin Venäjällä tai Turkissa, jossa sensuuritoimi oli laissa määritelty.
"Ei ainoastaan sanomalehdistö, mutta myöskin uskonnollinen opetus oli kapitalistien valvonnan ja määräysten alainen. Kirkot olivat riippuvaisia rikkaiden luokan antimista toimintaansa nähden. Edelleen yliopistot y.m. korkeat oppilaitokset olivat kiinnitetyt kapitalistiluokan etuihin kultaketjuilla. Samoin kuin kirkot, riippuivat nekin rikkaiden antipaloista, joiden loukkaaminen oli sama kuin itsemurha. Sitäpaitsi ainoastaan kapitalistiluokka kykeni lähettämään lapsensa näihin korkeampiin oppilaitoksiin, joten koulujen opetussuunnan tuli olla sopusoinnussa pääomaluokan etukatsomuksien kanssa.
"Jos uudistuksen ajajat olisivat saaneet käsiinsä sanomalehdistön, saarnastuolin ja koululaitoksen joita kapitalistit hallitsivat, olisivat he voineet herättää kansan omat-tunnot ja mielipiteen puolelleen yhdessä kuukaudessa.
"Tietäen kuinka pian voitto olisi saavutettu jos he vaan olisivat voineet häiritsemättä vaikuttaa kansaan, oli luonnollista että he tuskaantuivat niistä jokapäiväisistä vastuksista, jotka kansan laajan enemmistön kehitysmahdollisuuden ristiin-naulitsivat. Kukapa ei heidän tilallaan olisi käynyt kärsimättömäksi ja huudahtanut: 'Kuinka kauvan, oi herra, kuinka kauvan?' Sellaisessa asemassa oleville henkilöille jokainen päivä tuntui vuosisadalta. Jokapäiväisten taistelujen tuoksinassa ollen eivät he olleet täysin selvillä itse liikkeen suunnasta ja asemasta enemmän kuin sotilas, joka alituisessa hyökkäyksessä kadottaa käsityksen kaikesta muusta paitsi siitä että eteenpäin on mentävä. Mutta meille, jotka nykyisyydestä katsomme menneisyyttä näyttää silloisen liikkeen kehityksen nopeus, jonka kautta Amerikan kansa saatiin vallankumouksellisen ohjelman puolelle, kerrassaan hämmästyttävältä. Itse lopulliseen liikkeen päämäärään nähden ei saattanut epäilystä olla pienimmässäkään määrin.
"Noin toisen vallankumouksellisen ajanjakson alussa silloinen kirjallisuus rupeaa heijastamaan tavatonta ja aivan jyrkkää vastavaikutusta yhteiskunta järjestysten epäoikeudelle. Ei ainoastaan vakavissa julkaisuissa ja yleisissä teoksissa mutta myöskin kevytmielisissä kaunokirjallisissa kirjoitelmissa yhteiskunta-uudistukset valloittavat sijansa. Radikaalisen yhteiskunnan uudistuksen vaatimuksia sisältävän kirjallisuuden lukumäärä itsessään jo selittää vallankumouksen. Orjuutta vastustavalla liikkeellä oli ainoastaan yksi Setä Tuoman tupa, mutta kapitalismia vastustavalla liikkeellä oli niitä paljon.