"Erityisemmin huomattava seikka ilmeni kaukaisen Lännen maanviljelijäin innossa ja myötätuntoisuudessa jota he ottivat vastaan evankeliumin taloudellisen järjestelmän tasa-arvoisuudesta. Menneisyydessä vallankumouksellinen henki löysi jalansijansa varsinaisen työläisluokan piireissä. Silloin tavallisesti voi hallitus varmuudella luottaa maanviljelijöihin, jotka eivät vallankumouksellisille virtauksille olleet alttiita ja niin ollen antoivat hallitukselle apuaan työläisten kumousliikkeiden kukistamiseksi. Mutta tässä vallankumouksessa olivat maanviljelijät mukana. Tämä seikka yksinään jo oli varma edellytys kumouksen nopeasti voittavasta päämäärästä ja sen suunnasta. Kapitalistit jo alussa näin ollen kadottivat selkänojansa.
"Yhdeksännen vuosikymmenen alussa vallankumouksellinen liike ilmenee huomattavimmin valtiollisella alalla. Kaksikymmentä vuotta orjain vapautussodasta lukien määräsi Etelä- ja Pohjoisvaltioiden keskinäinen suhde valtiollisten puolueiden rajat ja täten ehkäisi varsinaisten taloudellisten syiden pakosta syntyvien vaikutelmien puhkeamasta esille valtiollisella näyttämöllä. Mutta kahdeksannen vuosikymmenen lopussa Etelä- ja Pohjoisvaltioiden välillä siihen asti vallinnut rotuviha haihtui, jättäen heidät vapaaksi ottamaan vastaan uusia tunteita, jotka jo sisällissodasta saakka olivat yhä selvemmiksi kehittyneet ennustaen ankaraa läheisen tulevaisuuden taistelua elämästä ja kuolemasta kansanvallan ja etuoikeutetun luokan, ihmisoikeuden ja edesvastuuttoman kapitalin tyranniuden välillä.
"Vaikka taloudellisten yritysten yleisön johdon alaisuuteen saattaminen ei ennen ollut herättänyt pienintäkään myötätuntoisuutta ja huomioa Amerikassa, niin kuitenkin jo v. 1890, eli heti kun siitä ryhdyttiin julkisesti keskustelemaan, saivat poliittiset puolueet, jotka olivat suosiollisia sen käytäntöön asettamiselle määrätyillä tärkeillä taloudellisilla aloilla, suurta kannatusta vaalien aikana. Vuona 1892 miltei jokaisessa Amerikan valtiossa muodostettu puolue sai vähintäin noin miljoonan ääntä rautateiden, sähkösanomaliikkeen, pankkien y.m. sellaisten valtion hoidon alle saattamiseksi. Kaksi vuotta myöhemmin puolueen äänimäärä osotti suurta lisäystä ja 1896 sen ohjelman hyväksyi yksi maan suurimmista historiallisista puolueista. Siten toinen puoli kansasta siirtyi uudistusohjelman puolelle.
"Pelko, jonka kapitalistiluokkiin tämä yhteiskunnallisesta tyytymättömyydestä kehittyneen puolueen voiman ilmaisu synnytti, oli kerrassaan merkillinen ottaen huomioon etteivät kapitalistit vielä huomanneet puolueen lopullista tarkoitusta, joka lakkauttaisi kaikki heidän etunsa ja oikeutensa. Ei ole epäilemistäkään, että heidän pelkonsa aiheutui huomiosta että yleinen mielipide, joka vastusti ja osittain vihasi kaikkia heidän toimiaan tulisi lopulta vaatimaan yhä laajempia etuja heiltä pois. Orjuutta vastustava puolue ei ryhtynyt heti vaatimaan orjuuden täydellistä lakkauttamista, mutta ainoastaan sen osittaista rajoittamista. Orjain omistajat eivät kuitenkaan erehtyneet liikkeen lopulliseen päämäärään nähden. Kapitalistiluokka olisi ollut paljon tyhmempi kuin heidän edeltäjänsä orjain isännät elleivät olisi kansan asemasta kapitalistiluokan suhteen osanneet vetää oikeaa johtopäätöstä, joka olisi ennustanut täydellistä taloudellista ja yhteiskunnallista vallankumousta läheisemmässä tulevaisuudessa."
Tällöin minä keskeytin tohtorin puheen huomauttaen: "Minun mielestäni olisi luullut kapitalistiluokan havaitessaan moisen asiaintilan vallitsevan ryhtyvän tekemään kansalle myönnytyksiä, siten pelastaakseen edes osittaisen vallan ja edut itselleen."
"Niin, jos he olisivat sen tehneet", vastasi tohtori, "olisivat he olleet ensimmäiset laatuaan; sillä suurten vallankumouksellisten tulvien noustessa eivät tyrannit arvaa antaa perään ennenkuin se on täydellisesti liian myöhäistä. He sen sijaan asettavat sulkuja eteen ja pakottavat tulvaveden voiman kasvamaan yhä raivoisammaksi. Katsos, tyrannit ovat aina aineellisia jota vastoin suuret vallankumoukset ovat henkisiä ja siveellisiä. Ja sentähden eivät tyrannit koskaan täydellisesti aavista kohtaloaan ennenkuin se on liian myöhäistä.
"Nyt tahtomattanikin antauduttuani luomaan ylimalkaisen kuvauksen vallankumouksen suunnasta, on minun vielä kerrottava siitä yleisestä ja tavattomasta innostuksesta joka aiheutti edistyksen nopeuden myöhemmillä asteilla. Pidän sen kertomisen sitäkin tärkeämpänä syystä, että teaatterissa johon menemme nyt esillä oleva kappale kuvailee niitä asioita.
"Tietysti on täytynyt olla useoita ihmisiä jotka samalla kuin myönsivät että ko-operatiivinen talousjärjestelmä tulisi ottamaan yksityispääoman eduille perustetun järjestelmän paikan Amerikassa ja kaikkialla, eivät voineet uskoa sen pikaiseen toteutumiseen. Heidän mielestään se tapahtuisi hitaan kehityksen tietä ottaen mahdollisesti noin puolen vuosisadan mahdollisesti pitemmänkin ajan. Mahdollisesti tämä käsitys oli hyvinkin yleinen. Mutta he unhottivat tarkata yleistä innostusta, joka valtavana työnsi liikettä eteenpäin yhä kasvaen sitä mukaa kuin varsinaiset syvät kansan kerrokset joutuivat virran mukaan. Kun kansallisen teollisen järjestelmän ja sen tulosten tasaisenjaon suunnitelmalupauksineen yksityisomaisuuden häviämisestä ja yleisestä hyvinvoinnista ensikerran kansalle esitettiin, synnytti se epäilystä sen toteutumiseen nähden juuri edellyttämänsä suuren pelastuksen tähden. Se näytti liian ihanalta ollakseen totta. Suurella vaivalla kurjuuteen ja toivottomuuteen alennettu kansan onneton kerros oli voinut uskoa raamatulliseen kuvaukseen jonka mukaan taivaassa ei ollut köyhyyttä ja kurjuutta. Mutta, että maan päällä ihan nyt heti täällä Amerikassa sellainen paratiisi olisi saatavissa, se oli liikaa heidän uskoakseen.
"Mutta myöhemmin, kun vallankumouksellinen kiihoitus muodosti selvän ja eittämättömän tietoisuuden perusteen, jolle mahdollisuuden vakuutus nojasi, ja kun kumouksellisten joukkojen suuret enemmistöt silmin nähtävästi osoittivat epäuskoisemmillekin, ettei ennustusten toteutuminen enää saattanut kaukana olla, muuttui kansakerroksen epäusko toivoksi ja toivo luottamukseksi. Luottamus, vuorostaan antoi uutta sytykettä leimuavalle innostukselle. Se sama valoisa edellytys onnesta, joka ensin oli heitä lannistanut, innostutti nyt heitä. Kärsimätön halu päästä toivottuun satamaan valloitti heidät siinä määrin, että jokaisen tunnin viivytys tuntui heistä sietämättömältä. Nuoret sanoivat; 'kiiruhtakaamme luvattuun maahan ollessamme vielä nuoria että tulemme tietämään mitä elämä on! Vanhat vuorostaan sanoivat: 'Menkäämme sinne ennenkuin kuolemme jotta voimme sulkea silmämme rauhallisina tietäessämme lastemme tulevaisuuden olevan taatun! Vallankumouksen eturivin taistelijat ja johtajat monta vuotta vedottuaan kylmään ja välinpitämättömään yleisöön, havaitsivat nyt itse joutuneensa suuren innostuksen hyökyaallon mukaan, jota he eivät voineet vastustaa tai suunnata. Heidän oli mentävä aallon mukana sinne mihin se vei.
"Tähän yleiseen innostukseen, ikäänkuin täytennyksen huipuksi, liittyi uskonnollinen herännäisyys, sytyttäen pyhän tunnelmien tulen. Tämä uskonnollinen herännäisyys kohdistui pääasiallisesti yhteiskunnalliseksi sen sijaan kuin varhaisemmat olivat yksilöön kohdistuvia. Herännäisyys kärjistyi toivomukseen Jumalan valtakunnan lähestymisestä maan päälle, jota Kristus opetti ihmisien toivomaan. Tällöin kansassa tapahtui yleinen henkinen ja uskonnollinen herääminen joka pyrkii käytännöllisesti ilmenemään taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän muuttamisessa sellaiseksi, että se takaisi kaikille ihmisille taloudellisen yhdenvertaisuuden.