"Niin todellakin oli asianlaita", vastasi tohtori. "Mutta samalla, kuin liike kehittyi vastustamattoman kiivaaksi, jonka tarkoituksena oli murtaa kaikki esteet yhdenvertaisen hyvinvoinnin tieltä, ei näitä esteitä kuitenkaan murrettu; ne pikemmin sulatettiin pois. Kapitalistit, kuten itse tietänet kuuluttuasi kerran heidän luokkaansa, eivät pohjaltaan ihmisinä olleet pahempia kuin toisetkaan ihmisluokat; he olivat ainoastaan toisten taloudellisten luokkavaikutelmien alaisina kehittyneet toisenlaisiksi. Omaten samanlaatuisia luonnollisia tunteita ja ominaisuuksia kuin muutkin ihmiset tarttui yleinen ihmisyyden innostus ja säälin tunne sekä herännäisyyden synnyttämä hellyys heihinkin. He eivät voineet parhaalla tahdollaankaan sitä vastustaa. Heti kun yleisesti tuli havaituksi, että taistelu vallitsevien olojen puolesta uusia vastaan olikin kysymys kaikkivaltiaan dollarin ja Jumalan voitosta, niin ei ollut suuria aprikoimisia oikean puolen valitsemisessa. Tosin hyvin pieni vähemmistö kapitalistipuolueesta loppuun asti taisteli vallankumousta vastaan, mutta sillä ei ollut sen suurempaa merkitystä. Suurin kapitalistien enemmistö liittyi kansan mukaan, sillä kyllin selvästi ja oli havaittavissa uuden järjestelmän etevämmyys vanhaan verraten. Se lupasi kaikille samalaatuisia etuisuuksia."
"Siis ei tarvittu sotaa?"
"Sotaa! Tietysti ei. Kukapa olisi ollut taistelemassa toisella puolen? Merkillistä on, miten monet aikaisemmista uudistusmiehistä näyttävät aavistaneen sotaa, ennenkuin yksityiskapitalismi voitiin kukistaa. He alituisesti viittasivat Yhdysvaltain sisällissotaan ja Ranskan vallankumoukseen pitäen niitä ennakkotapauksina jotka oikeuttivat heidän pelkonsa, mutta todella ne eivät olleet samankaltaisia tapauksia. Orjaselkkauksessa kaksi maantieteellistä ryhmää, jotka keskinäisesti eivät kyenneet sulattamaan toistensa aatteita, oli vastakkain ja sota oli välttämätön. Ranskan vallankumouksessa ei olisi ollut mitään verisaunaa Ranskassa, elleivät naapurikansat törkeine kuninkaineen ja eläimellisine ihmisineen olisi tulleet väliin. Suuren vallankumouksen rauhallista ratkaisua Amerikassa vielä tanakammin suosi vielä syväksi juurtumattomat luokkaerot ja sen takia puuttuva luokkaviha. Niiden kasvaminen alkoi edistyä kuitenkin pelottavalla nopeudella, mutta se ei ollut ehtinyt vielä kovin pitkälle eikä syvälle eikä se kyennyt vastustamaan yhteiskunnallisen innostuksen pursuamista, joka vallankumouksen huippuvuosina kirkasti koko kansan yhteiseen uskoon ja tarkoitukseen.
"Ällös unhoita, ettei Amerikan suuri vallankumous ollut vallankumous siinä poliittisessa merkityksessä missä edelliset vallankumoukset olivat olleet. Kaikissa muissa vallankumouksissa kun kansa oli tullut selville mitä oli muutettava, oli sen ryhdyttävä taisteluun valtiollisen vallan hankkimiseksi, joka ei käynyt muutoin päinsä kuin entisen valtaluokan kukistamisella. Mutta kansanvaltaisessa maassa, kun kansan mielipide siitä mikä oli välttämättömästi saatava oli syntynyt, saattoi varsinaisen vallankumouksen jo sanoa tapahtuneeksi. Ei mikään ollut vastustamassa kansaa täyttämästä vaatimuksiaan. Amerikan vallankumous muiden maiden vallankumouksiin verraten oli rauhallinen neuvotteluoikeus, jossa syyt ja tarpeet esitettiin ja sitten tuomio julistettiin, sensijaan kuin muiden maiden vallankumoukset olivat verisiä ja väkivaltaisia. Tuomioa harjoittavana lautakuntana Amerikassa oli kansa, ja vastustajalla oli ainoana mahdollisuutena vakuuttaa kansa oikeudestaan. Tästä oikeuden päätöksestä ei voitu korkeammalle vedota; sillä kansan tahto on korkein laki.
"Vanhan ajan vallankumouksellisten liikkeiden näkyvät ilmiöt olivat runsaampia moninaisine melskeineen. Keinottelu, kavaluus, ruudin savu, veri, melske ja juonittelu oli niissä yleinen. Sentähden nämä Italian ja Flemin vallankumoukset antoivatkin paljon rikkaampia kiihoitusromaanien aiheita mitä Amerikan vallankumous, jossa kuitenkin paljon enemmän toimitettiin."
"Pitääkö minun ymmärtää, ettei todellakaan minkäänlaatuista väkivaltaista toimenpidettä ilmennyt tämän suuren muutoksen aikana?"
"Oli joitakin moninaisia pikkukahakoita, joissa vuosi verta, mutta mitään sellaista jota sodaksi voitaisiin nimittää ja joita entisaikoina oli välttämättöminä odotettu ei tapahtunut. Moni menneen ajan kuninkaan ja kansan välillä tapahtunut kahakka, jota pidettiin liian mitättömänä historiassa mainittavaksi, oli maksanut paljon enemmän verta ja vaivaa kuin Amerikan vallankumous, tuo mahtavin kaikista vallankumouksista."
"Pääsivätkö Europan kansat yhtä ehyenä ja onnellisesti tällaisen tärkeän tapauksen läpi?"
"Niiden olot eivät läheskään olleet yhtä suotuisia kuin Amerikan rauhalliselle vallankumoukselle, joten siellä taistelu oli ankarampi ja pitkäaikaisempi. Mutta siitä huolimatta ei Europassakaan vallankumous väsyttänyt ja rasittanut kansoja niin suuressa määrin kuin edelliset vallankumoukset. Yli koko maailman oli vallankumous ylimalkaisesti puhuen rauhallinen moraalisen voiman toimittama."