TEAATTERISSA KÄYNTI KAHDENNELLA KYMMENELLÄ VUOSISADALLA.
"Minä olen kovin pahoillani häiritessäni", sanoi Edith, "mutta nyt on enää viisi minuuttia esiripun kohoamiseen. Julianin ei saa myöhästyä ensimäistä näytöstä näkemästä."
Tämän Edithin huomautuksen johdosta me kaikin siirryimme musiikkihuoneeseen, jossa neljä mukavaa tuolia oli järjestetty meidän varallemme. Sillä aikaa kun tohtori asetteli telefoonia ja electroskoopia käyttökuntoon, ryhdyin minä vertailemaan entisajan teaatterissa käyntiä nykyiseen. Nykyinen oli tietysti kelpo lailla edellä entisaikaisesta. Vertausmahdollisuutta tuskin oli; sillä nykyinen teaatteri järjestelmä oli kerrassaan etevä.
"Minun aikanani ainoastaan suurten kaupunkien varakkaat asujamet tai siellä vierailijat voivat nauttia teaatterista ja oopperasta. Laajat kansan kerrokset eivät saaneet tilaisuutta sellaiseen, nautintoon. Mutta nekin, joilla oli varoja ja jotka olivat tilaisuudessa, joutuivat niin suurten uhrausten, vaivannäön alaiseksi teaatterissa käydessään, että mieluummin olivat kotosalla. Sitä paitsi jos halusi jotain etevää taiteilijaa kuulla tai katsoa, sai matkustaa toiseen maan osaan tahi maksaa taiteilijan matkakustannukset. Nykyään sensijaan on aivan toisin. Saa olla kotona ja lähettää ainoastaan korvansa ja silmänsä ulos. Missä ikinä sähköjohdot ovat — ja ne ovat harvemmin asutuillakin paikkakunnilla, joko ilmalaivassa merellä tai jäävuorilla — siellä on tilaisuus nauttia näytelmästä ja musiikista, jota maailman muilla kulmilla esitetään. Myös on muistettava, että taide on koko maailman ihmisten arvostelun alaisena, jonka perusteella taiteilijat saavat kannatusta, joten ala-arvoinen entis-ajan taide ei nyt enää menesty. Sellaiset taiteilijat ei saisi nyt enää kannatusta sillä ihmiskunta on tottunut arvostelukyvyn kehittymisen perusteella vaatimaan parhainta."
Nyt soi kello merkiksi esiripun kohoamisesta, jonka jälkeen minun huomioni kiintyi yksinomaan näytelmän seuraamiseen. Minun ei ole tarpeellista laajemmin selittää niin yleisesti tunnettua kappaletta kuin on "kultaisen hallituksen ritarit." Kylliksi on kun huomautetaan, että kappaleen juoni liikkuu yhdeksännentoista vuosisadan viimeisten päivien tapahtumissa, jotka erosivat hyvinkin vähässä määrässä tapahtumista minun päivinäni. Pukuihin ja lavaan nähden saattoi havaita muutamia pienempiä erehdyksiä, jotka minä sain myöhemmin kunnian korjata ja poistaa. Mutta varsinainen näytteleminen oli kerrassaan taiteellista ja veti se huomioni heti ensi hetkestä puoleensa. Itse juoni ja kuvaus aikakaudellisessa suhteessa oli myöskin ehyt ja oikea. Näytöksessä minä tulin siirtyneeksi omaan entiseen aikakauteeni; miehet ja naiset puettuina kuten itse olin entispäivinä. Näyttelijät käyttivät vanhaa puhetapaa, esittivät vanhoja katsomuksia täydellisellä tarkkuudella jonka johdosta tuntui niinkuin olisin uudelleen siirtynyt entiseen olotilaani yhdeksännellätoista vuosisadalla. Ainoa tunne joka häiritsi käsitystä, että katsoin yhdeksännentoista vuosisadan näytelmää, oli ihmettely siitä että minä käsitin enemmän kuin itse näyttelijät kappaleen juonen esittämästä yhteiskunnallisen vallankumouksen toteutumisesta.
Kun ensimmäisen näytöksen jälkeen esirippu sulkeutui ja minä huomasin ympärilläni tohtorin, hänen vaimonsa ja Edithin, löi käsitys todellisesta, entisestä olemuksestani sähköiskun tavoin minua. Mutta minä olin jo uuteen elämään ja persoonaani tottunut siinä määrin, ettei isku voinut mitään suurempaa häiriöä aikaansaada. Myöhempi näytelmän osa, jossa edelleenkin juoni liikkui kahden toisistaan aivan erilaatuisen aikakauden ihmisissä, ei enää minua vaivannut niin suuressa määrin, joten minä jo kykenin siitä nauttimaan huviakin.
Esiripun lopullisesti sulkeuduttua, istuimme me pitkän ajan keskenämme yleensä näytelmästä puhellen kunnes vihdoin värivalokello muuttui pullolasin viheriästä valkoiseksi osottaen keskiyön aikaa, jolloin naiset menivät levolle huoneisiinsa. Mutta tohtori ja minä jäimme vielä keskustelemaan omista asioistamme.
XXXVII.
SIIRTYMISAIKA.
"Nyt on jo hyvin myöhä", sanoin tohtorille, "mutta minun haluttaa tehdä muutamia kysymyksiä vallankumouksen suhteen. Kaikista tähän astisista tiedonannoista huolimatta en ole voinut päästä täydellisesti käsittämään mitkä olivat ne suorastaan käytännölliset keinot, joiden avulla yleisomaisuuden muoto voitiin asettaa yksityisomaisuuden tilalle ilman suurempaa melskettä. Minun päivinäni oli kyllin eteviä insinööriä siirtämään suuria rakennuksia puolelta toiselle niin varmalla ja tasaisella tavalla etteivät sisällä olijat siitä vähääkään häiriintyneet, ja varsinaiset koti-askareet voitiin keskeytymättä suorittaa. Samallainen problemi, mutta miljoonia kertoja suurempi ja täydellisempi, syntyi tietysti ratkaistavaksi silloin kun kysymys koko tuotannon ja jaon perusteitten muutos ja kaikkien toiminnan ja elämän suhteitten vallankumous tapahtui. Sitäkin ihmeellisempi on tapahtuma, jos se ilman mitään, rauhallista tietä ja kenenkään elämän toimintaa häiritsemättä tapahtui. Minä olisin hyvin halukas lähemmin tietämään miten se kaikki tehtiin."