"Sinun kysymyksesi", vastasi tohtori, "osottaa sinussa piilevän saman tunteen joka vallankumouksellisella aikakaudella koko suuressa määrin aiheutti kapitalistisen järjestelmän jatkuvaa sietämistä sen kiusaavista ominaisuuksista huolimatta. Täydellinen muutos taloudellisissa järjestelmissä tuntui heistä kuten sinustakin kerrassaan täristyttävältä ja mahdottomalta teolta, jonka tähden moni niistäkin, jotka toivoivat sen toteutuvan vetäytyivät syrjään toiminnasta peljäten järjestelmien välisen siirtymisajan rasituksia. Tietysti kapitalistit itsekkäistä syistä ylläpitivät moista tunnetta vaatien vallankumouksellisia osoittamaan vissejä keinoja, joiden avulla he valtaan päästyään voivat muuttaa yksityisomaisuudelle nojaavan talouden kansallistalouden perusteille, jolloin tuotanto toimitetaan kaikille yhtä edullisesti.
"Yksi vallankumouksellisten koulukunta kieltäytyi laatimasta mitään varmaa toiminta ohjelmaa vallankumouksen rakentavan asteen varalle. He väittivät että itse silloinen olin tila ja kehitysaste määrittelee ne keinot, jotka tarpeellisia ovat, joten olisi turhaa ennakolta niistä määritellä ja keskustella. Mutta hyvä kenraali tekee suunnitelman taistelun ylimalkaisista toimenpiteistä. Hänen suunnitelmansa tietysti ovat alttiit joutumaan hyvinkin jyrkkien muutosten alaisiksi asianhaarojen mukaan. Mutta siitä huolimatta tulee yleinen suunnitelma olla. Tämän koulukunnan vastaus ei siis ollut oikea ja tyydyttävä. Niin kauvan kun ei parempaa voitu antaa, pysyi vakava ja vanhoillinen yleisö vallankumousliikkeeseen nähden odottavalla kannalla.
"Käsittäen, että jotain täydellisempää kun taistelusuunnitelmaa tarvittiin, kokeilivat useammat koulukunnat monenlaisia suunnitelmia keksiä. Eräs väitti, että ammatti-uniot omasivat kylliksi voimia järjestääkseen laajat ammatti-alueet ja asettaakseen omat virkailijansa kapitalistien tilalle. Siten he tarkoittivat muodostaa ammattiunioiden liittokuntaa. Jos tämä oppi olisi voittanut, olisi siitä ollut seurauksena ryhmäkapitalismi, joka olisi ollut vielä vaarallisempi ja vahingollisempi yleisölle kuin varsinainen yksilöllinen kapitalismi olikaan. Mutta tämä käsitys menetti hyvin pian jalansijansa kun tuli ilmi, että ammatti-unioiden mahti ja voima oli hyvinkin rajoitettu ja sellaisena mahdoton ratkaisemaan yhteiskunnallista kysymystä.
"Oli toinen koulukunta, joka väitti ratkaisun löytyvän siinä, että mahdollisimman suuri lukumäärä pieniä ko-operatiivisille perusteille nojaavia vapaa-ehtoisia yhdyskuntia oli perustettava. Kun näiden esimerkin ja hyödyn kautta koko yleisö vihdoin niihin liittyy, niin vihdoin sitä tietä koko yhteiskunta järjestyy yhdeksi suureksi ko-operatiiviseksi laitokseksi. Moni jalo ja etevä sielu antautui edustamaan tätä suuntaa. Ja monet vallankumousaikakauden yhdyskunnat ovat selviä todistuksia ihmisten halusta parempien yhteiskunnallisten olojen saamiseen. Mutta siinäpä se kaikki olikin. Muutoin niistä ei ollut eikä voinutkaan olla mitään suurempia tuloksia. Taloudellisesti heikkoja, yhdyssiteenä tunnelma vaikutus, yleisesti muodostunut etevistä ja arvokkaista henkilöistä sitä paitsi ympäröityinä turmiollisilta yhteiskunnallisilta ja taloudellisilta vastavirtauksilta, oli mahdotonta toivoa, että näistä yhdyskunnista mitään käytännöllisesti pysyvää ja hyödyllistä olisi tullut.
"Edelleen oli koulukunta, joka väitti että uusi yhteiskunta- ja elämän-muoto verkalleen ja aivan huomaamatta kehittyy vanhasta jatkuvan lainlaadinnan kautta. Tällaisen lainlaadinnan tuli käsittää tehdaslakeja, päivätyömääräyksiä, vanhuuden eläkesitoumuksia, asuntomääritelmiä, siveettömyys- ja juoppouskieltolakeja. Aivan mahdotonta on luetella kaikkia yksityisomaisuusjärjestelmän synnyttämiä paheita, joita vastaan tuli nyt siis lainlaadinnalla taistella. Nämä hyvät ihmiset uskoivat, että kun ajan vieriessä kaikki kapitalismin synnyttämät vääryydet oli poistettu oli helppoa työntää itse kapitalismikin syrjään — se tahtoi sanoa, sen jälkeen kuin vääryyden puun kurjat hedelmät oli yksitellen käsin pois puusta noukittu vasta voitiin kaataa itse puu. Tietysti tällaista uskoa vastaan tehtiin kerrassaan pätevä väitös: niinkauvan kuin puu annetaan kasvaa eivät kurjuuden omenat siitä poimimalla lopu, sillä uusia kasvaa sikäli kuin poimitaan. Nämä moninaiset keinot olivat kieltämättä ihmisellisiä ja ihania, mutta ne eivät voineet kestää, arvostelua silloin kun oli kysymys koko yhteiskuntajärjestelmän, kaiken paheen lopullisen syyn, kumoamisesta ja toisille perusteille muodostamisesta. Nämä parannuspuuhat siinä tapauksessa päinvastoin ehkäisivät lopullisen parannuksen toteutumista pidentäen kapitalismin vallan aikaa. Todellakin oli vallankumouksellisen liikkeen vauhtiin päästyä aika, jolloin tämän koulukunnan lakitieteelliset edustajat koettivat eksyttää kansan varsinaisen tarkoituksen saavuttamisesta syrjäpoluille, persoonallisen parannushommailun aloille kallista aikaa tuhlaamaan.
"Mutta sinä kysyit, millä käytännöllisellä keinolla tai toimintatavalla kumoukselliset valtaan päästyään kumosivat yksityisomistus-oikeuden. Se oli todellakin sellainen sotamanööveri osoitus, jota sota historia kutsuu sivuliikkeen nimellä. Sivuliike on sellainen liike, jonka kautta armeija saa aseman sivulla, jossa se useimmissa tapauksissa laukausta ampumatta voi pakoittaa vastustavan armeijan poistumaan asemiltaan. Sellaisen tempun vallankumoukselliset taistelujohtajat tekivät viimeisessä ottelussa kapitalisteille.
"Kapitalistit olivat tulleet siihen vahvaan uskoon, että heidän omaisuutensa joukkojen ylivoimalla anastetaan valtiolle. Niin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka lopussa kansan yleisomaisuus asetettiin täydellisenä ja kaikessa laajuudessaan käytäntöön yksityisomistuksen tilalle, niin ei sitä tehty ennenkuin yksityisomaisuus itse oli itsensä pirstaleiksi tuhonnut. Toisin sanoen vallankumoukselliset eivät hyökänneet suoraan päin, mutta sivulta vaikuttivat yksityisomaisuuden ilmenemisen mahdottomaksi muodostumisen, jonka johdosta sen itsensä oli tehtävä peräytymis- ja vihdoin antautumisliike.
"Tietysti sinä käsität, ettei tätä tehty minkään kapitalistien oikeuden perusteella. Kauvan aikaa ennen jo oli kansa tottunut yksityisomaisuutta pitämään kaiken kurjuuden täydellisenä syynä Se johtui päinvastoin koko kansan etukatsomuksesta, jonka mukaan suuremmat taloudelliset häiriöt ja niistä johtuvat pulat tuli välttää niin tarkoin kuin suinkin oli mahdollista siirtyessä vanhasta järjestelmästä uuteen.
"Minä en tosin ole erityisemmin tutkinut tätä historian aikakautta yliopistosta erottuani, joten mahdollista on että lukiessasi historiaa, sinä tulet havaitsemaan muutamia poikkeuksia pikkuisiin erikoistapahtumiin nähden. Mutta minun tarkoitukseni onkin ainoastaan luoda esitys yleisistä tapahtumista parhaan muistini mukaan. Minä olen jo ennen selittänyt, että yksityisomaisuuden vastustajien tärkein askel oli ensiksi saada kansa muodostamaan muutamia toimialoja kunnalliselle ja kansalliselle omistusperusteelle. Sellaisia olivat vesijohdot, valaistuslaitokset, rautatiet lennätinlaitos, telefoonilinjat, kivihiilikaivannot, öljytuotanto ja väkijuomaliikkeen veroitus. Nämä ollen kilpailusta vapaita ja luonteeltaan monopoolisia eivät heti kunnallis- ja kansallisomaisuuksiksi muodostuttua voineet häiritä yleistä tuotantoa ja jakoa, joten melkoisen vanhoillisetkin voivat näitä asioita ennakkoluulottomina katsella. Koko tämän suurpääoman olisi voinut järjestää kansan hallituksen alaiseksi loukkaamatta kovinkaan suuressa määrin varsinaisesti yksityispääoma-oikeutta. Ei se edes ollut läheisesti vaarallinen kapitalisteillekaan. Vaikka kaikki nämä muutamat välitysomaisuudet olisivat siirtyneet kansan haltuun, niin oli kapitalisteilla kilpailevan voittojärjestelmän avulla osittainen valta nauttii niistä suoranaista hyötyä.
"Näin ollen oli tällä liikealojen kansan hoidon alaiseksi muuttamisella etupäässä toinen tarkoitus. Kapitalismin kimppuun ei sen avulla tahdottu suinkaan hyökätä. Ainoastaan oli tarkoitus todistaa kansalle yleisomistusoikeuden ja yleisomaisuuden olojen etevämmyys yksityisomaisuusoloihin verraten. Samalla oli tarkoitus kasvattaa vähitellen kylliksi laaja kuluttajajoukko tällaisen yhteistuotannon takaajaksi, ettei sitten kun laajemmassa muodossa yhteistuotanto käytäntöön asetetaan, synny mitään hankaluuksia. Edelleen tarkoitus oli kasvattaa kansaa luopumaan yksityiskapitalismin ylläpitämistä persoonallisista erikoiseduista.