"Ja miten suuressa määrin tämä toiminta kehittyi siitä saanee selvän kuvauksen tietäessä, että valtion rautatiepalvelijakunnan lukumäärä m.m. nousi lähes miljoonaan henkeen. Jos otetaan heidän perheensä lukuun, niin edustivat he 4000,000 ihmistä. Edelleen kivihiilikaivantojen lennätin, telefooni- ja valaistuslaitoksen työläiset edustivat useimpa satoja tuhansia ihmisiä. Ennen näiden toimialojen hallitukselle siirtymistä oli valtion palveluksessa jo 250,000 siviilivirkamiestä ja 50,000 sotilasta. Nämä ryhmät perheiden kanssa muodostivat vuorostaan noin miljoonan suuruisen ihmisjoukon. Ja kun näihin vielä lisättiin rautatie- y.m. palvelijat, kohosi kokonais-summa noin 5 miljoonaan henkilöön. Tämän lukumäärän ohella tuli huomioon vielä ottaa valtio- ja kunnallisvirkamiehet kuvernööreistä aina katujen lakaisijoihin asti."
YLEISET KANSAN KAUPAT.
"Kun kumouspuolue kasvoi enemmistöksi ja siten pääsi valtaan, ryhtyi se järjestämään yleisiä kansan kauppoja, joissa kansan palkkaamat palvelijat jakoivat yleisölle tarve- sekä ylellisyystavaroita niiden todellisesta tuotantohinnasta. Yritys ei hämmästyttänyt yleisöä, sillä se ei ollut mikään uutuus. Moni hallitus oli jo sotilaille y.m. palvelijoilleen samalla tavalla välittänyt tarvetavaroita. Täten saadut tarvetavarat olivat ehdottomasti parhaimpia sekä samalla halvempia kuin yksityisistä liikkeistä ostetut, joten sotamiehiä ynnä hallituksen palvelijoita jo oli totuttu kadehtimaan noiden etujen tähden. Kun hallitus nyt yleisiä kauppoja perusti, niin otettiin ne vastaan mieltymyksellä. Nämä kauppalaitokset järjestettiin mahdollisimman monipuolisiksi ja laajoiksi, joten ne kykenivät tyydyttämään yleisön tarvetta.
"Alussa näissä kaupoissa välitettiin ainoastaan tarvetavaroita, joita ostettiin yksityis-kapitalisteilta ja tuottajilta. Tällöin jo yleisö säästi kaiken sen mikä oli ennen mennyt välitysmiesten ja vähittäin myyjien voitoksi. Yleisö sai tavaransa näistä kaupoista puolella tai kahdella kolmatta sitä hintaa jonka he yksityisissä kaupoissa saivat maksaa samalla kun he tällöin saattoivat tavaran laatuun nähden olla aivan huoleti sillä hallitus tarkasti kaikki tavarat ja takasi ne ostajille. Mutta nämä etuisuudet olivat sittekin verrattain pieniä kun otetaan huomioon, että hallitus välitystoimen lisäksi otti myös tuotannon omiin käsiinsä ja ryhtyi niitä suurimmalla vilkkaudella tuottamaan moninaisia tarvetavaroita omiin kauppoihinsa sen sijaan että ne ennen yksityisiltä tuottajilta oli ostettu.
"Tätä tarkoitusta silmällä pitäen perustettiin suuria pumpuli- ja viljakasvatuslaitoksia useampaan maan osaan sekä rakennetuin tehtaita, joten pian hallituksen palveluksessa oli ei ainoastaan 5000,000 mutta puolta enemmän maanviljelijöitä, käsityöläisiä ja työläisiä kaikesta laadusta. Työläisillä tietysti oli oikeus yleisten laitosten etuihin. Täten ostava yleisö säästi ei ainoastaan välittäjien voiton mutta myöskin tuottajan ja teollisuutta harjoittavan pääomanomistajan voiton.
"Edelleen ei hallitus tyytynyt siihen että ainoastaan tuotti yleisölle tarvetavaroita, mutta jatkoi toimintaansa yhä laajemmaksi, muodostaen kaikenlaatuisia tarpeellisia toimikuntia, kuten keittiöitä, pesulaitoksia, talonrakennustoimitsijoita y.m. yleistä tarvetta varten. Ja kaikki ainoastaan luonnollisesta hinnasta. Seurauksena oli että yleisön palvelija sekä yleisö oli tilaisuudessa saamaan kotona tahi ravintoloissa parhaan taidon mukaan parhaimmista aineista laitettua ja mahdollisimman vaihtelevaa ruokaa paljon halvemmalla mitä ennen yksityisjärjestelmän vallitessa."
"Kuinka sai hallitus ne maat ja teollisuuslaitokset haltuunsa joita se tarvitsi?" minä kysyin. "Ostiko se entisiltä omistajiltaan maat ja perusti omalla kustannuksellaan teollisuuslaitokset?"
"Hallitus olisi voinut ostaa maat sekä rakennuttaa teollisuuslaitokset vähääkään joutumatta pulaan, mutta se oli yleisesti tarpeetonta. Maihin nähden miljoonat maanviljelijät olivat kerrassaan halukkaita antamaan maatilansa hallitukselle ja saamaan hallituksen työläisinä tilaisuuden niitä viljellä; sillä hallitus kaikissa tapauksissa takasi paremman toimeentulon maanviljelijälle ja hänen perheelleen hallituksen palvelijana kuin yksityisenä viljelijänä. Sitä paitsi hallitus ryhtyi viljelemään yleisiä luonnon tilassa olevia maita, samalla verotuksella tasoittaen tuottokykyä.
"Miltei samalla tavalla saatiin teollisuuslaitokset ja verstaat joita kansallinen tuotantojärjestelmä tarvitsi. Ne seisoivat kaikkialla joutilaina tuhansien nälkää kärsivien joutilaiden ympäröiminä. Kun tällaiset laitokset kävivät hallitukselle tarpeellisiksi, asetti hallitus ne käyntiin, ottaen niiden laitosten entiset joutilaat työläiset työhön. Useimmissa tapauksissa ylijohtajat ja työpäälliköt olivat iloisia saadessaan tehdä entisissä työpaikoissaan työtä hallituksen työläisinä. Tällaisten teollisuuslaitosten omistajat, jos oikein muistan, saivat hallitukselta korvausta, joka vastasi hyvin alhaista korkoa siltä omaisuudelta, jota hallitus käytti. Korvausta maksettiin siihen asti kuin uusi järjestys oli täydellisesti asetettu täytäntöön ja kaikille tehtiin edut samanlaisiksi. Ja että sellainen järjestelmä hyvinkin pian saataisiin toimeen oli jo silminnähtävissä, joten tehtaiden omistajat olivat hyvinkin iloisia saadessaan pienenkään tienausmahdollisuuden omaisuuksillaan.
"Teollisuuslaitokset eivät olleet ainoat joutilaina olevat omaisuudet, jotka hallitus sai sopivilla ehdoilla haltuunsa. Mahdottomat varastot ulkomaalaista tuotantoa tarvittiin tyydyttämään yleisten kauppojen tarvetta. Välttääkseen kapitalistien voiton kiskomusta näissä tuotteissa, ryhtyi hallitus ottamaan käytettäväkseen joutilaat laivat. Myös uusia lisäksi rakennettiin, ja siten saadulla laivastolla ryhtyi hallitus suoranaiseen tavarain vaihtokauppaan ulkomaiden kanssa, kuljettaen ulos yleistä oman maan liikatuotantoa ja sillä ostaen ulkomaan markkinoilta sikäläisiä tavaroita. Kalastuslaivastot vuorostaan toivat maahan meren antimia. Nämä rauhalliset laivastot tulivat pian sotalaivastoja monilukuisimmiksi Silloin merimies lakkasi olemasta orja."