"Lapset kasvatettiin alussa kotona. Ja ne naiset, jotka äiteinä lapsia kasvattivat, olivat vapaat muusta toimesta. Mutta äitejä ei sentähden estetty osaa-ottamasta, jos heillä aikaa ja halua oli, yleiseen työhön. He saivat itse sen määrätä. Myöhemmin sitten perustettiin etevät kasvatuslaitokset, joissa lapset hoidettiin ja kasvatettiin tieteen kaikkien sääntöjen mukaan. Tämä vuorostaan vapautti naiset ja antoi heille yhä lisääntyvän mahdollisuuden miesten kanssa yhtä suureen toimintavapauteen yleisillä toimialoilla."
KOSKA TALOUDELLINEN YHDENVERTAISUUS TÄYDELLISESTI ASTUI VOIMAAN.
"Kun yksityiskapitalismin viimeinenkin jäännös oli hävinnyt näyttämöltä, ryhtyi hallitus turvaamaan koko kansan olemassaoloa ja hyvinvoinnin. Siihen asti yleiset työt toimitettiin palkkaperusteilla, joka oli ainoa käytäntöön soveltuva aikana, jolloin vielä melkoisen suuri määrä tuotantoa ja kauppaa välitettiin kapitalistien toimesta. Sitäpaitsi teollisen joukon ääretön lisääntyminen hallituksen työaloilla, teki toistaiseksi kerrassaan mahdottomaksi minkäänlaatuisen jakokeskiarvon laatimisen. Kuitenkin oli hallituksen tarkoitus saada mahdollisimman tasaiseksi tulosten jako. Ja se toimitettiin toimialojen työpalkkojen yhtäläistyttämisellä.
"Esimerkiksi: yksi työläinen oli saanut kaksi dollaria, ja toinen puolitoista dollaria päiväpalkkaa. Kun nyt yleisissä kaupoissa tavarat olivat huoistuneet puolella entisiin hintoihin verraten, niin saivat työläiset tällöin palkallaan puolta enämpi kuin ennen. Nyt hallitus korotti puolentoista dollarin palkan kahteen dollariin Kahden dollarin miehen palkasta ei kadonnut mitään. Kumpikin rupesi saamaan saman verran palkkaa. Ja tämä palkankorotus korvattiin vuorostaan palkkalisän tuotantokustannuksiin merkitsemällä ja yleisten kauppain tavarain hinnan vähäisellä korotuksella, joten kaikki yhteisesti tulivat korvaamaan palkankoroituksen tavarain hinnoissa. Kenelläkään erityisesti ei voinut olla nurisemista tätä toimenpidettä vastaan, sillä se oli yhteistyön tulos, josta jokaisella oli oikeus ainoastaan yhtäläiseen osuuteen. Täten aikaa voittaen valtio tuli tilaan, jossa samanlaisen osuuden jako kaikilla työaloilla kävi mahdolliseksi. Korkeapalkkaisten virkailijain palkat jyrkästi alennettiin työväen palkkojen kanssa samalle asteelle; sillä koko vallankumouksen henki oli vaatinut, että jokaisen ihmisen tuli olla taloudellisesti saman-arvoisen työläisen ilman taloudellisia etuoikeuksia.
"Mutta tietysti ei palkkojen samanlaistuttaminen ollut tärkein työ, jonka kautta taloudellinen yhdenvertaisuus saavutettiin. Paljon tärkeämpi ja radikaalisempi oli kysymys työkyvyttömien, ala-ikäisten, vanhojen ja sairaiden samanlaatuisen tulososuuden nauttijoiksi saattaminen. Vallankumouksen aikana tuli hallituksen menetellä kuten kapitalistienkin ja siten ottaa huolenpitonsa alaisiksi ainoastaan työkykyiset henkilöt. Sairaiden, lapsien ja vanhojen toimeentulosta ei silloin voitu huolehtia, sillä hallituksen oli kilpailtava yksityiskapitalismin keralla. Mutta heti kun valtio sai haltuunsa koko maan taloudellisen elämän välineet, ryhtyi se niiden avulla toimimaan vapauden julistuksen periaatteiden mukaan, jotka siihen asti olivat olleet mahdottomia käytännössä toteuttaa. Tämän julistuksen periaatteet vaativat, että kaikilla ihmisillä tuli olla yhdenvertainen oikeus vapauteen, elämään ja onneen ja että hallitus oikeastaan voi olla olemassa hyvän ja oikean toimeenpanemiseksi, jonka ensimmäisenä ehtona on, että kaikki saavat yhdenvertaisen taloudellisen elämän mahdollisuuden. Näin ollen kaikki täysi-ikäiset ihmiset, jotka kykenivät työhön, olivat velvollisuudessa sen tekemään, jos he mielivät saada osuutta yhteistyön tuloksista. Mutta samalla kaikki ihmiset, jotka kerran tunnustivat uuden yhteiskunta- ja talousjärjestelmän oikeudellisuuden, olivat oikeutetut saamaan samanlaatuisen osuuden sen toiminnan tuloksista katsomatta siihen, josko he olivat työkykyisiä tai ei. Esimerkiksi lasten suhteen tehtiin sellaisia määritelmiä, jotka estivät heidät kärsimästä itsekkäiden vanhempien huolimattomuudesta.
"Lähimpänä seurauksena tietysti saivat varsinaiset toimivat työläiset vähemmän kuin jos he olisivat yksin olleet jako-oikeutettuja, alutta jos otetaan huomioon, että he täten säästyivät turvaamasta yksilöllisesti työhön kykenemättömien sukulaistensa toimeentulon, niin eivät he mitään kadottaneet. Päinvastoin pääsivät he vapaiksi, sillä he tiesivät, että kaikki olivat yhteiskunnan toimesta turvatut, eivätkä siis tarvinneet yksilöllistä armeliaisuuden synnyttämää apua. Sitäpaitsi jokaisen osuus oli siksi suuri, että yhteiskunnan tuli ryhtyä laatimaan yhä enemmän nautintotilaisuutta ja vähentämään työtaakkaa."
LOPULLINEN TILINTEKO KAPITALISTIEN KANSSA.
"Eräs asia" keskeytin minä, "on minulle vielä hieman epäselvänä. Kun kansa lopullisesti otti haltuunsa kaikki maat, koneet, teollisuuslaitokset ja yleensä pääomat, niin piti epäilemättä kansan tehdä jonkunlainen tilitys kapitalistien kanssa, joiden entinen omaisuus oli täten kansalliseksi saatettu. Mitenkä se tehtiin? Ja mikä oli tässä lopullisessa tilinteossa perusteena?"
"Kansa syrjäytti tilinteon", vastasi tohtori. "Kuillotiini, vankila ja teloitus ei tullut tässä vallankumouksessa kysymykseen kuten entisissä kumouksissa. Tosin kumoustaistelun aikana kapitalistien ärsyttävä vastustus oli synnyttänyt pahaa verta taistelevassa kansassa. Ja uhkauksia oli tehty kostosta. Mutta voitto toi mukanaan lämpimän ihmisyyden tuulahduksen, jonka kanssa kaikki katkeruus katosi. Kansa antoi menneisyyden anteeksi kapitalisteille."
"Kuulkaas tohtori", keskeytin; "en minä sitä tarkoittanut. Sinä käsität minun väärin. Muista että minä tässä edustan entisyyden kapitalismin henkistä katsomusta. Ja siis minä tarkoitin kysyä, minkä hyvityksen kansa antoi kapitalisteille heidän omaisuudestaan. Kahdennenkymmenennen vuosisadan katsomuksen kannalta asioita katsellessa, olivat kapitalistit velkojain puolella lopullisessa tilinteossa, jos sitä tehtiin."