"Epäilemättä", sanoi tohtori, "voisin selittää teille ne yleiset ajatussuunnat joita he seuraisivat."
"Hyvä. Otaksukaamme sitten että te olette oikeus. Millä perusteella kieltäytyisitte palauttamassa minulle miljoonani, sillä minä arvelen että te kieltäytyisitte?"
"Tietysti tapahtuisi se samalla perusteella", vastasi tohtori, "jota kansa seurasi kansallistuttaessaan omaisuuden jota sama miljoona edusti suuren vallankumouksen aikana."
"Niin luulen; sen juuri tahdon saada tietää. Mikä on tämä peruste?"
"Oikeus sanoisi että jos jonkun henkilön sallittaisiin yhteiskäytännön yleisestä hallituksesta ottaa ja pitää hallussaan suurempaa pääoman osaa kuin kaikille persoonallista käyttöä ja kulutusta varten myönnetty yhtäläinen osuus on, heikentäisi se samassa määrässä yhteiskunnan kykyä ensimmäisen velvollisuutensa täyttämisessä jäseniänsä kohtaan."
"Mikä on tämä yhteiskunnan ensimmäinen velvollisuus jäseniänsä kohtaan joka heikentyisi, jos erinäisten kansalaisten sallittaisiin haltuunsa ottaa yhtäläistä suuremman osan maan pääomasta?"
"Velvollisuus turvata jäsentensä ensimmäinen ja korkein oikeus — elämisen oikeus."
"Mutta miten yhteiskunnan velvollisuus turvata jäsentensä elämää sen kautta loukkaantuu että toisella henkilöllä on enemmän pääomaa kuin toisella?"
"Yksinkertaisesti sentakia", vastasi tohtori, "että kansan tulee syödä voidakseen elää sekä pukeutua ja käyttää joukon muita tarpeellisia ja toivottavia aineita jotka yhteensä muodostavat sen mitä me sanomme omaisuudeksi eli pääomaksi. Nyt jos näiden aineiden varasto aina olisi rajoittamaton kuin on ilma jota hengittääksemme tarvitsemme, ei olisi tarpeellista pitää silmällä että kukin osansa saisi, mutta kun omaisuuden varasto toden teolla on joka aika rajoitettu, niin seuraa siitä että jos jollakulla olisi suhteeton osa, ei jälellä olevilla olisi tarpeeksi ja voisivat jäädä kokonaan vaille, kuten laita oli miljoonain yltympäri maailmaa ennenkuin suuri vallankumous perusti taloudellisen yhdenvertaisuuden. Jos siis kansalaisen ensimmäinen oikeus on saada suojelusta elämälleen ja yhteiskunnan ensimmäinen velvollisuus on sitä antaa, tulee selvästi valtion katsoa että elämisen välikappaleita eivät kohtuuttomasti anasta erikoiset yksilöt, vaan että ne ovat siten jaetut että ne kaikkien tarpeisiin riittävät. Sitäpaitsi, jotta elämän välikappaleet tulevat varmoiksi kaikille, ei ole ainoastaan tarpeellista että valtio pitää silmällä että saatavissa oleva kulutettava omaisuus kunakin vissinä aikana oikein jaetaan; isillä vaikka kaikki siinä tapauksessa tänään saattaisivat voida hyvin huomenna kaikki voisivat kuolla nälkään, ellei sillä aikaa uutta omaisuutta olisi tuotettu. Yhteiskunnan velvollisuus turvata kansalaisen elämää ei sentakia sisällä ainoastaan kulutettavan omaisuuden yhdenvertaista jakoa, vaan myös sen sijoittamista pääomana kaikille mahdollisimman suureksi eduksi lisäomaisuuden tuottamiseksi. Kummaltakin puolen näette helposti että yhteiskunta laiminlöisi ensimmäisen ja suurimman tehtävänsä samassa määrässä kuin se sallisi yksilöiden yli yhdenlaisen osuutensa ottaa haltuunsa omaisuutta joko kulutusta varten taikka pääomana käytettäväksi yhteisetujen yleisestä hallituksesta."
"Nykyinen omistuksen siveysoppi on hämmästyttävän yksinkertainen yhdeksännentoista vuosisadan edustajalle", huomautin. "Eivätkö tuomarit myös kysyisi minulta minkälaisella oikeudella täi minkä omistuksen muodolla vaadin omaisuuttani?"