"Yhden erokohdan teidän kuitenkin lopultakin täytyy tunnustaa", sanoin. "Henkiorjuuden aikana herroilla oli valta orjainsa persoonainkin ylitse, jota työn antajalla ei ollut köyhimmänkään työn tekijänsä suhteen: hän ei voinut kättänsä väkivalta mielessä heitä vastaan kohottaa."
"Taas, Julian", sanoi tohtori, "mainitsitte erokohdan joka puhuu henkiorjuuden puolesta ja osottaa sen inhimillisemmäksi teollisuusjärjestelmäksi kuin oli palkkajärjestelmä. Jos siellä täällä henkiorjan omistaja kiukuissansa unohti itsensä hillitsemisen siihen määrään että raajarikoksi ja jäsenpuoleksi löi orjiansa, niin olivat sellaiset tapaukset kokonaisuuteen nähden harvinaisia, ja sellaisia herroja yleinen mielipide tuomitsi ellei laki; mutta palkkajärjestelmän vallitessa työn antajalla ei ollut mitään itsensä hillitsemisen aihetta säästääkseen työn tekijänsä henkeä tai jäseniä, ja hän pääsi vastuunalaisuudesta sen tosiasian nojalla että puutteenalainen kansa suostui käymään käsiksi ja innokkaasti pyrkikin mitä vaarallisimpiin ja vaivalloisimpiin töihin leipänsä tähden. Me luemme että Yhdysvalloissa joka vuosi vähintäin kaksisataa tuhatta miestä, naista ja lasta sortui kuolemaan tai joutui raajarikoksi teollisuustehtäviä täyttäessään, lähes neljäkymmentä tuhatta yksin höyryrautatiepalveluksen haarassa. Mitään arvioita ei kukaan näytä koskaan yrittäneenkään tehdä niiden monin kerroin suurempien lukumäärien suhteen jotka sortuivat välillisemmin huonojen teollisuussuhteitten turmiollisten vaikutusten takia. Mikä henkiorjuuden muoto milloinkaan saavutti sellaisen huipun ihmiselämän hävittämisessä kuin tämä?
"Ei mikään. Ja lisäksi: henkiorjan omistaja kurittaessaan orjaansa teki sen vihapäissään ja mahdollisesti hämäyksen takia; mutta nämä palkkalaisten joukkoteurastukset jotka maanne punaiseksi värittivät toimitettiin selvällä mielellä ja kylmäverisesti ilman mitään muuta perustaa kuin voitonhimo kapitalistein puolelta jotka vastuunalaiset olivat.
"Sitäpaitsi, henkiorjuuden räikeimpänä ilmiönä on aina pidetty orjattarien pakkoalistumista herrainsa himoille. Mitenkähän oli tämän asian laita rikkaitten johtoaikana? Me luemme historioissamme että suuret naisarmeijat teidän päivinänne köyhyyden takia olivat pakotetut liikettä tekemään luovuttamalla ruumiinsa niiden käytettäviksi joilla oli varaa pitää heitä leivässä. Kirjat kertovat näiden armeijain suurissa kaupungeissanne käsittäneen kolme- ja neljäkymmentä tuhatta naisruumista. Korviimme saapuu tarinoita niiden impeysverojen suuruudesta joita köyhemmät luokat saivat luovuttaa maksukykyisten himojen tyydyttämiseksi ja joiden rinnalla muinaisajan aikakirjat tuskin voivat vertaista kauheudessa esittää. Olenko sanonut liian paljon, Julian?"
"Ette ole maininnut mitään muuta kuin tosiasioita, jotka koko elämäni ajan olivat silmäini nähtävänä", vastasin, "ja nyt näyttää siltä kuin oli minun odotettava toisen vuosisadan miestä selittämään minulle mitä ne tarkoittivat."
"Juuri sentakia että ne olivat teidän ja aikalaisenne nähtävissä alinomaa ja aina olivat olleet, te menetitte kykynne arvostella niiden merkitystä. Ne olivat, kuten me sanoisimme, liian lähellä silmiä ja siksi niitä ei oikein voinut nähdä. Te olette nyt kylliksi kaukana tosiasioista ja voitte ruveta katsomaan niitä selvästi ja ajattelemaan niiden merkitystä. Kun te yhä jatkuvasti pääsette tämän nykyisen katsantokannan perille, niin saatte yhä täydellisemmin meidän kanssamme havaita että räikein kohta ihmisten olosuhteissa ennen suurta vallankumousta ei ollut ruumiillisten puutteiden kärsiminen eikä se suoranainen joukkonääntyminenkään joka välittömästi aiheutui omaisuuden erilaisesta jaosta, vaan tämän erilaisuuden epäsuora vaikutus joka melkein koko ihmisrodun alenti häpeälliseen asemaan lähimmäistensä orjiksi. Meistä näyttää että vanhan järjestelmän rikos vapautta vastaan oli suurempi kuin rikos henkeä vastaan; ja jos olisikin ollut ajateltavissa että se olisi voinut tyydyttää elämisoikeutta takaamalla kaikille toimeentulon, olisi sen kuitenkin täytynyt kukistua, sillä vaikka talousjärjestelmän yhteishallitus olisikin ollut tarpeeton elämää takaamaan, ei olisi voinut olla minkäänlaista vapautta niin kauan kuin omaisuuden erilaisuuksien vaikutuksen ja tuotantokeinojen yksityisen vallinnan takia ihmisten tilaisuudet olemassa olon välikappaleitten saavuttamiseksi riippuivat toisten ihmisten tahdosta."
LUKU XIII.
Yksityiskapitaali yhteisvarastosta varastettu.
"Minä huomaan", jatkoi tohtori, "että Edith on sangen kärsimätön näiden kuivien tutkistelujen takia ja arvelee että jo on aika muuttaa tästä käsiteomaisuudesta aisteilla havaittavaan omaisuuteen joka on nähtävissä kaappinne sisällyksessä. Tahdon viivyttää seuraa vain sanoakseni muutaman sanan lisää; tämä kysymys teidän miljoonanne palauttamisesta, vaikka puolittain pilalla herätetty, koskee todella niin läpikotaisin yhteiskuntajärjestelmämme perus- ja ydinperiaatteita että haluan antaa teille ainakin osapuilleen selvityksen omaisuusjaon nykyisestä siveydellisestä puolesta.
"Nyt te jo täydelleen tunnette varsinaisen erotuksen uuden ja vanhan katsantokannan välillä. Vanha siveysoppi ymmärsi kysymyksen, mitä ihminen oikeuden mukaan saattoi omistaa, sellaisena joka alusta loppuun asti koski yksilön suhdetta aineeseen. Aineella ei ole mitään oikeuksia elävien olentojen suhteen, eikä sentakia ollut mitään syytä, kun asia niin käsitettiin, miksi yksilöt eivät olisi hankkineet rajoittamatonta omistusoikeutta aineen suhteen niin pitkälle kuin heidän kykynsä salli. Mutta tämä katsantokanta ehdottomasti jätti huomioon ottamatta ne yhteiskunnalliset seuraukset jotka johtuvat aineellisten esineiden erilaisesta jaosta maailmassa missä jokainen ehdottomasti riippuu elämän ja kaiken sen käytännön suhteen näiden esineiden heille tulevasta osuudesta. Se on: vanha, niin sanottu omaisuuden siveysoppi ei ollenkaan välittänyt asian koko siveydellisestä puolesta — nimittäin sen vaikutuksesta inhimillisiin olosuhteisiin. Tämä puoli asiassa taas täsmälleen määrää nykyaikaisen omaisuuden siveysopin koko perusteen. Kaikki inhimilliset olennot ovat yhdenarvoisia oikeuksiltaan ja arvoltaan, ja vain sellainen omaisuuden jakamisjärjestelmä voi olla puolustettava joka kunnioittaa tätä yhdenarvoisuutta ja takaa sen olemassaolon. Mutta samalla kuin kuulette että tämä periaate yleisimmin pidetään taloudellisen yhdenvertaisuutemme moraalisena perusteena, on olemassa täysin riittävä ja kokonaan erilainen peruste jonka nojalla, vaikka elämän ja vapauden oikeudet eivät asiaan kuuluisikaan, me kuitenkin ajattelisimme, että teollisuuden koko tuotannon samallainen jako on oikea tapa ja kaikki muu ryöstöä.