"Niin", sanoi tohtori, "ja merkillistä on että pitäessään kiinni johtolangasta he eivät sitä seuranneet."
LUKU XIV.
Me katselemme asevarastoani.
Johtolangat valoa ja lämpöä varten oli johdettu holvihuoneeseen, ja se oli yhtä lämmin, valoisa ja mukava paikka kuin vuosisataa ennen, kun se oli ollut makuuhuoneenani. Polvistuen kassakaapin oven eteen aloin heti käsitellä merkkilaattaa, ja seuralaiseni samalla olivat kumartuneena minua kohti asemissa jotka osottivat tavatonta uteliaisuutta.
Sata vuotta sitten olin lukinnut kassakaapin viimeisen kerran, ja tavallisissa oloissa se olisi ollut kyllin pitkä unohtaakseni monin kerroin lukon avaamiskeinon, mutta nyt se oli yhtä tuoreena muistossani kuin jos olisin sitä käytellyt muutamaa päivää ennen, mikä toden teolla olikin kuluneen aikakauden pituus, mikäli se koski itsetietoista elämääni.
"Huomatkaa", sanoin, "että käännän tätä laattaa, kunnes kirjain 'K' tulee vastapäätä kirjainta 'R'. Sitten siirrän tätä toista laattaa, kunnes numero '9' tulee vastapäätä samaa kohtaa. Nyt kassakaappi on oikeastaan lukosta irti. Minun on enää vain käännettävä tätä nupua, joka siirtää salvat, ja sitten heilauttaa ovi auki, kuten näette."
Mutta he eivät nähneet sitä, sillä nupu ei tahtonut kääntyä ja lukko pysyi kiinni. Minä tiesin etten ollut tehnyt mitään erehdystä lukon suhteen. Joku lukon salvoista ei ollut irtautunut. Koetin uudelleen useampia kertoja ja ravistelin laattaa ja ovea, mutta siitä ei ollut apua. Lukko pysyi itsepintaisena. Joku sanoi ettei sen muisto ollut yhtä hyvä kuin minun. Se oli unohtanut sääntönsä. Uskottavampi aineellinen selitys oli se että öljy lukossa oli ajan mukana kovettunut ja siksi vastusti ponnistuksiani. Lukko ei ollut voinut ruostua, sillä huoneen ilma oli ollut aivan kuiva. Muuten minä en olisi voinut elää.
"Surukseni olette pettyneet odotuksessanne", sanoin, "sillä nyt meidän olisi lähetettävä hakemaan lukkoseppää kassakaappitehtailijain pääkonttoorista. Minä tiesin minne Sudbury kadulla oli mentävä, mutta arvelen että kassakaappiliike on muuttanut sen jälkeen."
"Se ei ainoastaan ole muuttanut", sanoi tohtori, "se on kadonnut; tämän tapaisia kassakaappeja on historiallisessa museossa, mutta en ole tähän asti tiennyt miten ne avataan. Se on todella sangen nerokas."
"Ja tahdotteko sanoa että tätä nykyä todellakaan ei ole lukkoseppää joka voisi avata tämän kaapin?"