Minne olisimme ilman vallankumousta joutuneet.
"Me luimme historioista", sanoi Edithin äiti, "miten hämmästyttävän laajasti erikoisten yksilöitten ja perheitten onnistui keskittää omiin käsiinsä eri maitten luonnon lähteet, teollisuuskoneiston ja tuotteet. Julianilla oli vain miljoona dollaria, mutta monilla yksilöillä ja perheillä oli, kuten meille on kerrottu, omaisuutta viidenkymmenen, sadan ja kahden tai kolmen sadankin milj. dollarin arvosta. Me olemme lukeneet lapsista jotka kätkyessään olivat satojen miljoonain perillisiä. En milloinkaan ole nähnyt näissä kirjoissa mainittuna rajaa, sillä onhan täytynyt olla jokin raja määräämässä, mihin asti yksilö sai vallata maan pintaa ja tulolähteitä, tuotannon välikappaleita ja työn tuloksia."
"Ei ollut mitään rajaa", vastasin.
"Tarkoitatko", huudahti Edith, "että jos ihminen vain oli tarpeeksi taitava ja tunnoton hän saattoi vallata maan koko alueen ja jättää kansa kaikkea vaille, paitsi mitä suostui sille antamaan?"
"Varmasti" vastasin. "Vanhan maailman monissa maissa yksilöt omistivat kokonaisia maakuntia, ja Yhdysvalloissa laajempiakin alueita oli siirtynyt ja siirtyi yksityisten ja yhtiöitten käsiin. Ei ollut minkäänlaista rajaa maan laajuuteen nähden jonka yksi henkilö saattoi omistaa, ja tietysti tähän omistukseen sisältyi oikeus karkoittaa jokainen ihmisolento siltä alueelta, ellei omistaja halunnut antaa yksityisten pysyä siinä veron maksua vastaan."
"Entä muitten aineitten suhteen maata lukuun ottamatta?" kysyi Edith.
"Asian laita oli sama", sanoin. "Ei mitään rajaa ollut olemassa sitä laajuutta määräämässä jonka mukaan yksilö sai vallata ehdottoman omistusoikeuden tehtaisiin, pajoihin, kaivoksiin ja teollisuuden välikappalaisiin ja kaikenlaiseen kauppaan, joten kukaan henkilö ei voinut löytää tilaisuutta ansaitsemaan ylläpitoansa paitsi omistajan palvelijana ja hänen määräämillään ehdoilla."
"Jos olemme saaneet oikeat tiedot", sanoi tohtori, "niin tuotanto- ja jakokoneiston sekä liikkeen ja teollisuuden omistuksen keskitys oli jo ennen teidän uneen vaipumistanne saatettu trustien ja syndikaattien kautta Yhdysvalloissa sellaiselle asteelle joka yleistä häläkkätä synnytti."
"Oli kyllä", vastasin. "Silloin jo oli parinkymmenen miehen vallassa New Yorkin kaupungissa pysäyttää mielensä mukaan jokainen vaunun pyörä Yhdysvalloissa, ja harvain toisten kapitalistijoukkueiden yhteinen toiminta olisi riittänyt käytännössä seisauttamaan koko maan teollisuuden ja kaupan, kieltämään jokaiselta työn saannin ja näännyttämään nälkään koko kansan. Näiden kapitalistien oma etu liikettä tehdessään oli ainoa takuupohja mikä muulla väestöllä oli elämisensä suhteen päivästä toiseen. Ja kun kapitalistit halusivat pakottaa kansaa äänestämään mielensä mukaan, oli heidän säännöllisenä tapanaan uhata seisauttaa maan teollisuus ja pahna toimeen liikepula, ellei vaali menisi heidän mielikseen."
"Otaksukaapa, Julian, että joku yksilö, perhe tai kapitalistijoukkue, joka olisi päässyt yksinään yhden kansan kaiken maan ja koneiston omistajaksi, olisi halunnut käydä vielä pitemmälle ja vallannut yksinomaisen omistusoikeuden koko maailman kaikkeen maahan, taloudellisiin välikappaleisiin ja koneistoon, eikö se olisi ollut ristiriidassa teidän omistuslakienne kanssa?"