"Ei ollenkaan. Jos joku yksilö, kuten otaksutte, olisi kyvyn ja taidon avulla sekä perintöjen kautta saanut laillisen omistusoikeuden koko maapalloon, olisi hän voinut meidän omistuslakimme mukaan menetellä sen suhteen mielensä mukaan aivan yhtä ehdottomasti kuin jos se olisi ollut puutarhatilkku. Eikä otaksumisenne että yksi henkilö tai perhe olisi tullut koko maailman omistajaksi ole kokonaan mielikuvituksellista laatua. Minun uneen vaipuessani oli Europassa muuan pankkiiriperhe jonka yli maailman ulottuva valta ja edellytykset olivat niin äärettömät ja lisääntyivät niin joutuisasti ja suunnattomassa määrässä että sillä oli jo vaikutus kansojen kohtaloihin laajemmalle ulottuva kuin ehkä kellään hallitsijalla koskaan on ollut."
"Ja jos minä ymmärrän järjestelmäänne, jos sitä olisi jatkunut ja perhe olisi saanut maapallon omakseen joka tuumaa myöten, niin sillä perheellä taikka tavallisella yksilöllä olisi ollut laillinen oikeus pyhän omistusoikeuden nimessä antaa laillinen käsky ihmisrotua olevalle kansalle muuttaa maailmasta pois, ja siinä tapauksessa että he eivät taipuisi käskyn vaatimukseen lain nimessä määrätä heidän muodostamaan sheriffin apujoukon ja karkoittamaan itsensä maan pinnalta?"
"Epäilemättä."
"Isä hoi", huudahti Edith, "te Julianin kanssa koetatte tehdä meistä pilaa. Te arvelette kai että me uskomme kaiken, jos te vain pidätte naamanne totisina. Mutta te käytte liian pitkälle."
"En ihmettele että ajattelet näin", sanoi tohtori. "Mutta sinä voit helposti kirjoista saada selville että me emme ole millään tavalla liioitelleet vanhan omaisuusjärjestelmän mahdollisuuksia. Mitä sen järjestelmän aikana sanottiin omaisuusoikeudeksi se merkitsi jokaisen sellaisen rajoittamatonta oikeutta jolla taitoa riitti kylliksi anastamaan keltä toiselta tahansa mitä omaisuutta tahansa."
"Sitten näyttää siltä", sanoi Edith, "että unelma maailman valloittamisesta yksilön voimalla, jos se joskus olisi toteutunut, oli vanhan järjestelmän aikana mahdollisempi toteuttaa taloudellisilla kuin sotilaallisilla keinoilla."
"Se on totta", sanoi tohtori. "Aleksanteri ja Napoleon erehtyivät kutsumuksessaan, heidän olisi tullut olla pankkiireja eikä sotilaita. Mutta kuitenkaan ei aika heidän päivinään ollut kypsynyt maailmaa käsittävän rahavallan varalle, sellaisen josta me olemme puhuneet. Kuninkailla oli väkivaltaiset keinonsa joiden kautta he rikkoivat niin sanottuja omaisuusoikeuksia, kun he joutuivat ristiriitaan kuninkaallisten luulo-ominaisuuksien kanssa taikka saivat aikaan vaarallista yleistä tyytymättömyyttä. Itse tyrannitkaan eivät mielellänsä häirinneet kilpailevia virkaveljiään heidän alueillaan. Vasta kun kuninkailta oli riisuttu heidän valtansa ja tilalle oli astunut valekansanvaltaisuuden sekava hallitus, mikä ei sietänyt rinnallaan valtiossa tai maailmassa mitään vankkaa voimaa rahavaltaa vastustamassa, vasta silloin syntyi tilaisuus maailmaa käsittävälle rikkauden hirmuvallalle. Silloin, yhdeksännentoista vuosisadan jälkipuoliskolla, kun kansainväliset liike- ja rahasuhteet olivat särkeneet kansallisuusrajat ja maailmasta oli tullut taloudellisten yritysten yhteiskenttä, kävi yleisesti vallitsevan ja keskitetyn rahavallan aatos ei ainoastaan mahdolliseksi toteuttaa, vaan, kuten Julian on sanonut, oli jo niin pitkälle toteutunut että se varjonsa loi yltympäri. Ellei vallankumous syntynyt silloin kuin se syntyi, olisi epäilemättä jonkinlainen tämmöinen yleinen rikkauden mahti tai tarkoin keskitetty harvain valta, perustuen kaiken omaisuuden täydelliseen yksinoikeuteen joka olisi ollut jonkun pikku joukon hallussa, tullut maailman hallitukseksi kauan ennen tätä aikaa. Mutta vallankumouksen tietysti täytyi syntyä silloin kuin se syntyi, eikä meidän siis tarvitse puhua siitä mitä olisi tapahtunut, ellei se olisi syntynyt."
LUKU XVI.
Tuomitseva puolustus.
"Minä olen lukenut", sanoi Edith, "ettei milloinkaan ole sortojärjestelmää ollut niin huonoa etteivät ne jotka siitä hyötyivät olisi tunnustaneet siveellisen tunteen tuomiota oikeutetuksi ja koettaneet keksiä puolustusta itselleen. Oliko vanha omaisuuden jakojärjestelmä, jonka nojalla harvat pitivät monia orjuudessa nälkään nääntymispelon kautta, poikkeuksena tästä säännöstä? Varmaankaan eivät rikkaat olisi voineet katsella köyhiä kasvoihin, ellei heillä ollut jotakin puolustusta tarjolla, jotakin syyn varjoa heidän olosuhteittensa julmalle vastakohdalle.