"Kiitos että muistutit meitä siitä seikasta", sanoi tohtori. "Kuten sanoit, ei koskaan ole ollut niin huonoa järjestelmää joka ei olisi itselleen puolustusta keksinyt. Eipä olisi täysin kohtuullista jättää vanhaa järjestelmää harkitsematta sen hyväksi lausuttua puolustusta, vaikka toiselta puolen todellakin olisi ystävällisempää, jos jättäisi sen mainitsematta, sillä se oli puolustus joka sen sijaan että olisi puolustanut, oli vain lisäperusteena järjestelmän tuomitsemiselle jonka oikeutta se pyrki osottamaan."
"Mikä oli se puolustus?" kysyi Edith.
"Se oli vaatimus että oikeuden mukaan kunkin tulee olla oikeutettu ominaisuuksiensa tuloksia nauttimaan — se on, kykyjensä tuotteita, ponnistustensa hedelmiä. Kun eri henkilöitten ominaisuudet, kyvyt ja ponnistukset ovat erilaisia, niin toiset luonnollisesti voittavat etuja toisten rinnalla omaisuuden hankinnassa samoinkuin muissakin suhteissa; ja kun tämä oli luonnon mukaista, sanottiin että sen täytyi olla oikein eikä kellään ollut syytä napista muita kuin ehkä luojaa vastaan.
"No niin, ensiksikin se oppilause että henkilöllä toisen kanssa tekemisissä ollessaan on oikeus käyttää omaksi eduksensa korkeampia kykyjään, ei ole mitään muuta kuin hiukan pyöristelty lausunto siitä opista joka sanoo että voima on oikeus. Juuri tätä tekoa estämässä seisoi poliisimies kadun kulmassa, tuomari istui penkillänsä ja pyöveli nosti palkkansa. Sivistyksen koko tarkoitusperä ja tulos oli kuitenkin perustanut suuremman voiman luonnollisen lain tilalla, keinotekoisen yhdenvertaisuuden asetustensa voimalla, joiden nojalla luonnollisista eroavaisuuksista huolimatta heikko ja yksinkertainen joutui tasa-arvoiseksi voimakkaan ja taitavan kanssa yhteisvoiman avulla.
"Mutta vaikka yhdeksännentoista vuosisadan moralistit yhtä päättävästi kuin mekin väittivät ettei ihmisillä ollut oikeutta niittää etuja omista kyvyistään suoranaisesti aineellisen voiman kautta, he arvelivat että heillä oli täysi oikeus siihen, kun se tapahtui epäsuoraan sekä esineiden välityksellä. Se on, toinen ei saanut edes tölmäistäkään toista tämän juodessa vettä maljasta, jotta ei sitä maahan läikähtäisi, mutta hän saattoi anastaa veden lähteen, josta yhteiskunta yksinomaan riippui, ja vaatia ihmisiä maksamaan dollarin vesipisarasta tai olemaan ilman vettä. Taikka jos hän täytti lähteen umpeen ja kieltäytyi antamasta kansalle vettä mistään hinnasta, niin hänen arveltiin toimivan aivan oikeuksiensa mukaan. Hän ei saanut väkivallalla ottaa luuta kerjäläisen koiralta, mutta hän saattoi teljetä lukon taakse jyvävarastot kansalta ja näännyttää miljoonat nälkään.
"Jos käyt ihmisen elinehtojen kimppuun, käyt samalla ihmisenkin kimppuun, olisi tuntunut niin täydeltä totuudelta kuin sanoihin pukea saattoi; mutta esi-isillämme ei ollut ollenkaan vaikeata kiertää sitä. 'Tietysti', he sanoivat, 'et saa käydä ihmisen kimppuun; jos sormesi häneen satutat, on se lain rangaistava rikos. Mutta hänen elinehtonsa on kokonaan toinen asia. Se riippuu leivästä, lihasta, vaatteista, maasta, taloista ja muista aineellisista esineistä, joita sinulla on täysi oikeus vallata ja käyttää mielesi mukaan vähääkään välittämättä, jääkö muulle maailmalle mitään jälelle'.
"Tuskin minun tarvinnee huomauttaa kaiken moraalisen oikeuden täydellistä puutetta niissä erilaisissa säännöissä joita esi-isämme seurasivat päättäessään miten oikeuden mukaan saitte käyttää korkeampia voimianne ollessanne tekemisissä lähimmäistenne kanssa suoranaisesti aineellisen voiman avulla tai epäsuorasti taloudellisen puutteen kautta. Kellään ei voi olla sen suurempaa oikeutta anastaa toisen elinehtoja korkeamman taloustaidon tai finanssikyvyn avulla kuin nuijankaan avulla, koska yksinkertaisesti kellään ei ole oikeutta etuja vallata toisen kustannuksella eikä kohdella häntä minkään avulla muuten kuin oikeuden mukaan. Jos tarkoitus itsessään ei ole moraalin mukainen, niin käytetyt keinot eivät voi mitään erotusta aikaan saada. Moralistit piinapenkkien äärellä päättelivät että hyvä tarkoitus oikeuttaa huonot keinot, mutta kukaan ei liene luullakseni mennyt niin pitkälle että olisi väittänyt hyvien keinojen oikeuttavan huonoa tarkoitusta; mutta tätä juuri itse asiassa väittävät vanhan omistusjärjestelmän puoltajat, kun he päättelivät että ihmisellä oli oikeus anastaa toisten elinehdot ja tehdä heidät orjikseen, jos vain hänen voittonsa aiheutui korkeammasta kyvystä tai uutterammasta hartaudesta aineellisten esineitten valtaamisessa.
"Mutta vaikkapa oppilause että omaisuuden yksinoikeuden oikeutti suurempi taloudellinen kyky olisi ollut moraaliltaan tervekin, ei se olisi sopinut vanhalle omaisuusjärjestelmälle, sillä kaikista ajateltavista suunnitteluista omaisuuden jakamiseksi ei ainoakaan saattanut niin jyrkästi halveksia kaikkia taloudellisten ponnistusten pohjalle perustettuja ansiokäsityksiä. Ei mikään saattanut olla niin täydellisesti väärä, jos totena pidettiin että omaisuus oli jaettava yksilöitten osottaman kyvyn ja uutteruuden mukaan."
Koko tämä puhe alkoi Julianin kohtalosta keskusteltaessa. "Kertokaahan nyt meille, Julian, oliko teidän miljoona dollarianne tuloksena taloudellisesta kyvystänne, uutteruutenne hedelmä?"
"Eipä tietenkään", vastasin. "Joka sentti siitä oli perintöä. Kuten usein olen teille kertonut, en ole koskaan sormeani kohottanut hyödylliseen työhön koko elämässäni."