"Kiitos", sanoin, "aivan niin on asian laita."
"Vallankumous", sanoi tohtori, "poisti yksityisen kapitalismin — se on, se lopetti kansan teollisuuden ja kaupan vastuunalaisuudesta vapaitten henkilöitten johtovallasta, jota nämä omaksi hyväkseen käyttivät, ja siirti sen toimen kansalle kokonaisuudessaan vastuunalaisten toimimiesten hoidettavaksi yhteiseksi eduksi. Se vaihdos loi kokonaan uuden omaisuusjärjestelmän, mutta ei suoraan eikä epäsuoraan käynyt kieltämään yksityisomaisuuden oikeutta. Aivan päinvastoin järjestelmän vaihdos saattoi jokaisen kansalaisen yksityisen persoonallisen omaisuuden oikeudet pohjalle joka oli verrattomasti vankempi, varmempi ja laajempi kuin niillä koskaan ennen oli ollut tai saattanut olla yksityiskapitalismin aikana. Tarkastelkaamme yksityiskohdittain järjestelmän vaihdoksen vaikutuksia nähdäksemme eikö näin ollut.
"Otaksukaamme että te ja joukko toisia aikalaisianne, joilla kaikilla oli erikoiset oikeutensa jossain kaivosalueella, muodostitte yhtiön käyttämään yhdistettyä omaisuuttanne yhtenä kaivoksena; olisiko teillä ollut vähemmän yksityistä omaisuutta tällöin kuin omistaessanne kukin oikeutenne erikseen? Te olisitte vaihtaneet omaisuutenne muotoa ja käyttötapaa, mutta jos vain asiat viisaasti järjestettiin, olisi kaikki ollut teidän eduksenne, eikö niin?"
"Epäilemättä."
"Tietysti teillä ei enää olisi ollut persoonallista eikä täydellistä vallintavaltaa yhdistyneessä kaivoksessa, mikä teillä oman erikoisen oikeutenne suhteen oli. Teidän tuli yhdessä yhtiötovereinne kanssa uskoa yhdistetyn omaisuuden hoito johtomiesten lautakunnalle, jonka itse valitsitte, mutta ettehän olisi päätellyt sen merkitsevän yksityisomaisuutenne uhraamista, ettehän?"
"Tietysti emme. Sangen suuri, ellei suurin osa yksityistä omaisuutta oli minun aikanani sillä tavalla sijoitettu ja niin sitä hoidettiin."
"Selvää siis on", sanoi tohtori, "että yksityisomaisuuden täydellinen omistaminen ja nauttiminen ei välttämättä edellytä että sen tulee olla erikoisena lohkona taikka että omistaja sitä suoranaisesti ja persoonallisesti vallitsisi. No niin, otaksukaamme nyt edelleen että sen sijaan että olisitte uskoneet yhdistetyn omaisuutenne hoidon enemmän tai vähemmän lurjusmaisille johtajille, jotka alituisesti olisivat koettaneet peijata osakkeen omistajia, kansa olisi ottanut hoitaakseen liikettänne teidän sijastanne toimimiesten kautta jotka te olisitte valinneet ja jotka teille olisivat olleet vastuunalaiset; olisiko se ollut hyökkäystä teidän omaisuusetujenne kimppuun?"
"Päinvastoin, se olisi suuresti lisännyt omaisuuden arvoa. Se olisi ollut samaa kuin jos hallituksen takuu olisi saatu yksityisille sitoumuksille."
"Hyvä, sen teki kansa vallankumouksessa yksityiselle omaisuudelle. Se yksinkertaisesti yhdisti maan omaisuuden joka aikaisemmin oli ollut erityisissä lohkoissa ja laski liikkeen hoidon kansallisen toimiston huostaan jonka velvollisuudeksi tuli maksaa osinkoja osakkeen omistajille heidän yksilöllisesti käytettäväkseen. Tähän asti varmaan täytyy myöntää ettei vallankumous pannut toimeen mitään yksityisen omaisuuden poistamista."
"Se on totta", sanoin, "paitsi yhdessä suhteessa. Omaisuuden omistamiseen kuuluu tai kuului sekin seikka että sitä omistaja sai mielensä mukaan käyttää. Jonkun kaivoksen tai myllyn osakkeenomistaja ei kyllä voinut myydä palastakaan kaivoksesta tai myllystä, mutta hän saattoi myydä siihen kuuluvan osakkeensa; mutta kansalainen nyt ei voi siten käyttää osaansa kansallisessa yhteydessä. Hänen käytettävänään on vain osinko."