"Oli epäilemättä. Ylenmääräinen pukuihin kiintyminen, liialliset viehättämisponnistukset olivat naisten taloudellisen viehättäväisyyden vankin selkäranka minun aikanani."
"Entä miten oli miesten laita?"
"Sitä ei voitu sanoa kenestäkään miehestä joka miehen nimen ansaitsi. Tietysti oli keisareita, mutta useimmat miehet välittivät pikemmin liian vähän kuin liian paljon ulkomuodostaan."
"Se on, toinen sukupuoli kiinnitti liian paljon huomiotansa vaatteisiin ja toinen liian vähän?"
"Niin oli laita."
"Hyvä; sukupuolten taloudellisen yhdenvertaisuuden ja siitä johtuvan naisen alituisen riippumattomuuden seurauksena mieheen nähden on se että naiset paljon vähemmän ajattelevat pukujansa kuin teidän päivinänne ja miehet verraten enemmän. Kenenkään mieleen ei todellakaan juolahtaisi ajatella että kumpikaan sukupuoli nykyaikana olisi enemmän välinpitämätön persoonallisen viehättäväisyytensä suhteen kuin toinen. Yksilöiden harrastus tässä asiassa vaihtelee, mutta erotusta ei ole olemassa koko sukupuolesta puhuttaessa."
"Mutta minkä syyksi luette tämän ihmeen", huudahdin, "sillä ihmeeltä se tuntuu taloudellisen yhdenvertaisuuden vaikutuksena miesten ja naisten suhteissa?"
"Sen että siitä hetkestä jolloin yhdenvertaisuus luotiin heidän välillensä, ei naisilla ollut enää vähintäkään suurempaa etua osottautua viehättävinä ja toivottavina miehille kuin miehilläkään saman vaikutuksen tavoittamisessa naisissa."
"Tämä tarkoittaa että ennen taloudellisen yhdenvertaisuuden perustamista miesten ja naisten välille oli naisilla ehdottomasti enemmän etua persoonallisesta viehättäväisyydestä kuin miehillä."
"Varmasti", sanoi tohtori. "Sanokaahan minulle, minkä syyksi miehet teidän päivinänne lukivat toisen sukupuolen tavattomat ponnistukset pukuasioissa, verraten miesten suhteelliseen huolimattomuuteen samoissa asioissa?"