"No niin, en luule että meillä oli mitään selvää ajatusta siinä asiassa. Jos siitä todella oli jotakin sukupuolista arvelua, niin se tuskin julki muuhun kuin tunteelliseen tai leikilliseen suuntaan."
"Se oli todellakin", sanoi tohtori, "teidän aikanne luonteenomainen piirre, vaikka hyvin selitettävissä sen ulkokultaisuuden kautta mikä vallitsi koko sukupuolisuhteessa, teennäinen ritarillinen kunnioitus naisia kohtaan toiselta puolen mikä oli yhteydessä käytännöllisen sorron kanssa toiselta puolen, mutta täytyihän teillä olla joku arvelu, mikä vaikutti naisten liiallisen ponnistuksen persoonallista koristelua tavoittamaan."
"Arvelu oli luullakseni muinaisuudesta johtunut — nimittäin että nainen oli luonteeltaan turhamaisempi kuin mies. Mutta he eivät mielellään kuulleet sitä sanottavan; ja sentakia oli kohtelias selitys tälle ilmeiselle tosiasialle, että he paljon enemmän huolehtivat puvustaan kuin miehet, se että he olivat herkempiä kauneudelle, epäitsekkäämpiä miellyttämishalussansa ja muita sopivia lausetapoja."
"Ja eikö mieleenne juolahtanut että todellinen syy, miksi nainen niin hartaasti ajatteli keinoja millä kauneuttaan, kohottaa, oli yksinkertaisesti se että taloudellisen riippuvaisuutensa vuoksi miehen suosiosta naisen kasvot olivat hänen onnensa peruste, ja että syy, miksi miehet enimmäkseen olivat niin välinpitämättömiä persoonallisesta ulkomuodostaan, oli se ettei heidän onnensa millään tavoin riippunut heidän kauneudestaan; ja että milloin se määräsikin heidän suosionsa toisen sukupuolen piirissä, oli heidän taloudellinen asemansa kuitenkin paljon voimakkaampi suosion tuottaja kuin mitkään persoonalliset edut? Varmasti tämä selvä johtopäätös täydellisesti selitti miksi nainen innokkaammin tavoitteli persoonallisia koristeluja, tarvitsematta etsiä minkäänlaista erotusta sukupuolten luontoperäisissä turhamaisuus-ominaisuuksissa."
"Ja sentakia", huomautin, "kun naiset vapautuivat riippuvaisuudestansa miesten suosiosta taloudelliseen hyvinvointiin nähden, ei liioin heidän elämänsä päätarkoituksena enää ollut viehättäväisyytensä ylläpitäminen miesten silmissä?"
"Aivan niin, sanomattomaksi hyödyksi heille mukavuuteen ja arvoon nähden sekä ajatuksen vapauteen tärkeimpäin asioitten varalle."
"Mutta luullakseni yhteiskunnallisen panoraaman kauneuden tappioksi?"
"Ei ollenkaan, vaan ehdottomasti sen merkittäväksi hyödyksi. Mikäli me voimme arvostella, olivat samat vaatimukset, mitä teidän aikanne naisilla oli viehättäväisyyden suhteen, voitettavissa aivan ilman heidän teennäisiä ponnistuksiaan. Muistakaamme että puhumme siitä naisten liikanaisesta sulojen kohottamisponnistelusta joka johti onnistumattomaan vaikutusten etsintään siten eksyen kokonaan etsitystä päämäärästä. Kun poistettiin ne taloudelliset vaikuttimet jotka naisten viehättäväisyydestä miesten silmissä tekivät elämän toimeentulokeinon, niin jälelle jäi luontainen vaikutin herättää ihailua toisessa sukupuolessa, mikä vaikutin on aivan kyllin voimakas kauneutta synnyttämään ja sitä vaikuttavampi kun se ei ole liian voimakas."
"Aivan helppoa on huomata", sanoin, "miksi naisten taloudellisen riippumattomuuden täytyi vaikuttaa sen että heidän harrastuksensa olentonsa koristelun suhteen rajoittui järkeviin keinoihin; mutta miksi se olisi vaikuttanut päinvastaiseen suuntaan miehissä saattamalla heidät enemmän huomiotansa kiinnittämään pukuun ja persoonalliseen ulkomuotoon kuin ennen?"
"Siitä yksinkertaisesta syystä että kun heidän taloudellinen ylivaltansa naisiin nähden hävisi, täytyi heidän siitä lähtein kokonaan jäädä persoonallisen miellyttäväisyytensä varaan, jos halusivat sekä voittaa naisten suosiota että ylläpitää sitä kerran sen voitettuaan."