LUKU XX.
Mitä vallankumous sai aikaan naisten hyväksi.
"Minusta tuntuu, tohtori", sanoin, "että minun aikani naiselle olisi ollut vielä suuremman arvoista kuin minulle nukkua tähän asti, koska taloudellisen yhdenvertaisuuden perustaminen näyttää merkinneen enemmän naisille kuin miehille."
"Edith ehkä ei olisi ollut hyvillään sellaisesta asiain tilasta", sanoi tohtori, "mutta toden teolla on sanoissanne paljon totta, sillä taloudellisen yhdenvertaisuuden perustaminen merkitsi todella verrattomasti enemmän naisille kuin miehille. Teidän päivinänne oli useimpain miesten olosuhteet viheliäisiä verrattuina heidän nykyiseen tilaansa, mutta naisten kohtalo oli kurja miestenkin kohtaloon verrattuna. Useimmat miehet olivat kyllä rikkaitten orjia, mutta nainen oli miehen alamainen olipa hän sitten rikas tai köyhä, ja viimemainitussa ja yleisemmässä tapauksessa oli siten orjan orja. Miten syvällä köyhyydessä mies elikin, oli häntä syvempänä yksi tai useampi hänestä riippuvain naisten muodossa jotka olivat hänen tahtonsa alaisia. Yhteiskuntaläjän pohjakerroksessa oli nainen kantaen koko kasan yhteistä painoa. Koko sielun, hengen ja ruumiin vallitseva hirmuvalta jota ihmissuku sieti painoi lopuksi yhdistynein voimin häntä. Niin paljon alempana miehenkin olotilaa oli nainen että hän olisi jo suuresti kohonnut, jos olisi voinut saavuttaa vain hänen asemansa. Mutta suuri vallankumous ei ainoastaan kohottanut häntä yhdenvertaiseksi miehen kanssa, vaan nosti heidät molemmat samalla voimakkaalla ponnella moraalisen arvon ja aineellisen hyvinvoinnin asteelle joka oli yhtä paljon yläpuolella miehen entistä olotilaa kuin hänen entinen tilansa oli ollut yläpuolella naisen tilaa. Jos siis miehet ovat kiitollisuuden velassa vallankumoukselle, niin miten paljon suuremmaksi tulee naisten arvata kiitollisuutensa sitä kohtaan! Jos miehille vallankumouksen ääni oli kutsumus korkeammalle ja jalommalle elämän asteelle, niin naiselle se oli kuin Jumalan ääni, kutsuva häntä uuteen luomakuntaan."
"Epäilemättä", sanoin, "oli köyhäin naisilla sangen viheliäinen asema, mutta rikkaitten naiset eivät varmastikaan olleet sorron alaisia."
"Rikkaitten naiset", vastasi tohtori, "olivat luvultaan liian vähän merkitsevät koko naissukupuolen suhteen että he ansaitsisivat huomioon ottamista teidän aikanne naisten tilaa yleisesti tarkastettaessa. Mutta senkään vuoksi emme pidä heidän kohtaloansa parempana kuin heidän köyhempien sisartensakaan. Totta on että he eivät kärsineet ruumiillista kovuutta, vaan päinvastoin heitä heidän miessuojelijansa hemmoittelivat ja hellivät kuin liiaksi lemmittyjä lapsia; mutta se ei meistä tunnu toivottavalta elämältä. Mikäli voimme selville saada sen aikaisista kertomuksista ja yhteiskunnallisista kuvauksista asuivat rikkaitten naiset imartelun ja teeskentelyn kiihoittavassa ilmakehässä, mikä kaikki oli vähemmän suosiollista moraaliselle tai henkiselle kehitykselle kuin köyhäin naisten kovinkin kohtalo. Nykyajan nainen, jos hänet tuomittaisiin takaisin elämään teidän maailmassa, pyytäisi ainakin syntyä pesumuijaksi pikemmin kuin varakkaaksi muotinaiseksi. Viimemainittu näyttää meistä enemmän kuin ensinmainittu sen tapaiselta naiselta joka täydellisemmin osotti sen sukupuolen lankeemistilaa teidän aikananne."
Kun sama ajatus oli minulla mielessä ollut edellisen elämän aikana, en asiata vastaan väittänyt.
"Niin sanottu naisliike, hänen asemansa suuren muutoksen alku", jatkoi tohtori, "oli jo teidän päivinänne varsin huomattava. Teidän on täytynyt sitä paljon kuulla ja nähdä, ja ehkä olette tuntenutkin niitä jaloja naisia jotka ensimmäisiä johtajia olivat."
"Kyllä", vastasin. "Naisten oikeuksista oli paljon puhetta, mutta silloin ilmoitettu ohjelma ei millään tavalla ollut kumouksellista laatua. Se tarkoitti vain äänestysoikeuden saavuttamista sekä erinäisten muutosten aikaan saamista naisten omistusoikeuden laeissa, lasten hoitoa avioerojen sattuessa sekä muita sellaisia yksityisseikkoja. Vakuutan teille ettei naisilla, enemmän kuin miehilläkään ollut siihen aikaan mitään ajatusta talousjärjestelmän kumoamisesta."
"Niin mekin sen ymmärrämme", vastasi tohtori. "Siinä suhteessa naisten itsenäisyystaistelu muistutti yleensä kumousliikkeitä, jotka alkuasteillaan käyvät haparoiden ja kompastellen näennäisesti niin hämärää ja epäjohdonmukaista tietä että vain filosoofi osaa arvata mikä tulos on siitä odotettavissa. Arvio naisliikkeen lopullisen tuloksen suhteen oli kuitenkin yhtä yksinkertainen kuin arvio siinäkin asiassa jota te sanoitte työväenliikkeeksi. Naiset ajoivat takaa riippumattomuutta miesten suhteen ja tasa-arvoisuutta heidän kanssaan, ja työväestö halusi päättää orjuutensa kapitalistien suhteen. Naisten kantamien siteitten avain oli aivan sama kuin se joka lukitsi työväestön kahleet. Se oli taloudellinen avain, olemassa olon keinojen valinta. Miesten sukupuoli piti vallassansa naista, ja rikkaitten luokka työtä tekeviä kansajoukkoja. Sukupuolisiteitten salaisuus oli aivan sama kuin teollisuussiteitten — nimittäin omaisuusvallan erilainen jako, ja muutoksen, joka oli välttämätön molempain sidemuotojen lopettamiseksi, täytyi silminnähtävästi olla taloudellinen yhdenvertaisuus, joka sekä sukupuoli- että teollisuussuhteissa heti takaisi yhteistoiminnan ylläpitämisen välttämättömänä.