"Naisten kapinan ensimmäiset johtajat eivät kyenneet näkemään nenän päätänsä pitemmälle, ja sentakia lukivat alamaisen tilansa ja kärsimänsä väärinkäytökset miehen pahuuden ansioksi, ja näyttivät uskovan että ainoa välttämätön parannuskeino oli hänen moraalinen parantamisensa. Tänä aikakautena sellaiset ilmaisumuodot kuin 'mies tyranni' ja 'mies julmuri' olivat kiihoituksen tunnussanoja. Naisten esitaistelijat eksyivät aivan samaan erehdykseen johon joutuivat suureksi osaksi työväestönkin ensimmäiset johtajat, jotka tuhlasivat henkeänsä ja kiukkuansa puskivat julistamalla kapitalistit köyhälistön kaiken viheliäisyyden uppiniskaisiksi tekijöiksi. Tämä oli pahempaa kuin pelkkää kiivailua; se oli harhaan viepää ja sokeuttavaa. Miehet eivät oleellisesti olleet huonompia kuin naisetkaan joita he sortivat, eivätkä kapitalistit huonompia kuin työväestö jota he riistivät. Jos työväestö olisi asetettu kapitalistien tilalle, niin se olisi tehnyt juuri samoin kuin kapitalistit tekivät. Ja todella milloin työmiehistä tuli kapitalisteja, niin heidän yleisesti sanottiin olleen mestareista ankarimpia. Samoin myös jos naiset olisivat voineet vaihtaa paikkoja miesten kanssa, he epäilemättä olisivat miesten suhteen menetelleet aivan samoin kuin miehet heidän suhteensa. Järjestelmä, joka salli ihmisolentojen joutua ylemmyyden ja alemmuuden suhteisiin toisiinsa nähden, oli koko pahan syy. Valta toisten yli huonontaa välttämättä käskijää siveellisesti ja halventaa alamaista. Yhdenvertaisuus on ainoa moraalinen suhde ihmisolentojen välillä. Jokainen uudistus, jonka tuli parantaa miesten naisia kohtaan tai kapitalistien työväestöä kohtaan osottamia väärinkäytöksiä, täytyi sentakia suunnittua heidän taloussuhteitansa muuttamaan yhdenvertaisiksi. Ennenkuin naiset, samoinkuin työväestökin luopuivat järjettömistä hyökkäyksistään taloudellisen eriarvoisuuden seurauksia vastaan ja hyökkäsivät itse eriarvoisuuden kimppuun, ei ollut mitään toivoa kummankaan luokan vapautumisesta.
"Sitä ilmeisesti yksipuolista aatosta, joka naisten aikaisilla johtajilla oli tarkoittamastaan suuresta pelastustyöstä ja miten se oli toteutuva, kuvaa lystillisesti heidän innostuksensa aikakauden erilaisten niin sanottujen raittiuskiihoitusten hyväksi jotka tarkoittivat juoppouden ehkäisemistä miesten kesken. Naisluokan erikoinen harrastus tässä miesten tapoja koskevassa parannuspuuhassa — sillä naiset eivät yleensä juoneet väkijuomia — johtui siitä arvelusta että jos miehet joisivat vähemmän, niin he vähemmän taipuvaisia olisivat heitä sortamaan ja paremmin pitäisivät huolta heidän ylläpitämisestään; se on, heidän korkeimmat tarkoituksensa rajoittuivat toivoon että he parantamalla isäntäinsä moraalia saisivat turvatuksi itselleen hiukan parempaa kohtelua. Isännyyden poistamisaate ei vielä ollut juolahtanut heidän mieleensä mahdollisena.
"Tämä seikka sivumennen sanoen, teidän aikanne naisten ponnistukset miesten juomatapojen parantamiseksi lain kautta, sangen jyrkästi osottavat erotusta naisten silloisen ja nykyisen aseman välillä suhteissansa miehiin. Jos nykyaikana miehet joutuisivat jonkun tavan valtaan joka heidät arveluttavasti ja yleisesti tekisi naisille vaaralliseksi, ei näiden mieleen juolahtaisi koettaa heitä lailla hillitä. Meidän ajatuksemme persoonallisesta herruudesta ja yksilön oikeuden mukaisesta riippumattomuudesta kaikissa pääasiallisesti häntä itseään koskevissa asioissa ei mitenkään kärsisi mitään laillista sekaantumista yksilöiden yksityistapoihin mikä niin yleistä oli teidän aikananne. Mutta naiset huomaisivat ettei voima olekaan välttämätöntä miesten tapojen suoristamiseksi. Heidän ehdoton taloudellinen riippumattomuutensa joko naimisissa ollen tai sen ulkopuolella antaisi heidän käytettäväkseen voimakkaamman vaikuttimen. Pian huomattaisiin että miehet, jotka olisivat naisten herkkyyttä loukanneet, tavoittelisivat turhaan heidän suosiotaan. Naisten oli käytännössä mahdotonta teidän aikananne suojella itseään tai ajaa tahtonsa läpi tätä keinoa käyttämällä. Naimisiin meno oli naiselle taloudellinen välttämättömyys tai ainakin niin suuri etu hänelle ettei hän juuri voinut ehtoja määrätä kosijalleen, ellei ollut erittäin onnellisessa asemassa, ja kerran naimisiin mentyään oli sillä ymmärretty että kun hänen isäntänsä hänet yllä piti, tuli hänen vastineeksi olla isännän käytettävänä."
"Se kuuluu kauhealta", sanoin, "näin pitkän ajan takaa, mutta minä pyydän teidän uskomaan ettei asia aina ollut niin pahoin kuin se näyttää. Miehistä paremmat käyttivät valtaansa ajatellen, ja hienostuneitten henkilöitten kesken nainen todella säilytti itsensä yli vallan, ja sentakia monissa perheissä nainen oli todellisesti perheen pää."
"Epäilemättä, epäilemättä", vastasi tohtori. "Niin on aina ollut asian laita jokaisen orjuuden muodon aikana. Olipa isännän valta miten ehdoton tahansa, sitä on harjoitettu kohtuullisen ihmisyys-aatteen tasalla sangen lukuisissa tapauksissa, ja monissa kohdin nimellinen orja, jos on ollut lujaluonteinen, on todella harjoittanut vallitsevaa vaikutusta isäntäänsä. Tätä huomattua seikkaa ei kuitenkaan ole pidettävä kyllin tukevana perusteena jonka nojalla ihmisolento voitaisiin alistaa toisen pakkotahdon alaiseksi. Yleisesti puhuen on epäilemättä totta että naisten asema miesten alaisina, samoinkuin köyhäinkin asema rikkaitten alaisina, oli paljon enemmän siedettävä kuin meistä tuntuu mahdolliselta. Samoinkuin ihmisen ruumiillinen elämä voi säilyä ja usein menestyä hyvinkin kaikissa ilmanaloissa navoilta päiväntasaajaan asti, niin on hänen siveellinen luontonsa osottanut voivansa elää ja kasvattaa tuoksuvia kukkiakin mitä pelottavimpainkin yhteiskuntasuhteiden vallitessa.
"Ymmärtääksemme miten äärettömässä kiitollisuuden velassa nainen on suurelle vallankumoukselle", jatkoi tohtori, "tulee meidän muistaa että ne kahleet joista se heidät vapautti olivat verrattomasti täydellisemmät ja halventavammat kuin mitkään niistä jotka alistivat miehiä toisten miesten alaisiksi. Niitä ei kytkenyt yksinkertainen, vaan kolminkertainen ies. Ensimmäinen ies oli alistuminen rikkaitten persoonalliseen ja luokkajohtoon jota naisten enemmistö kantoi yhdessä miesten enemmistön kanssa. Toiset kaksi iestä olivat hänellä erikoisia. Toinen oli hänen persoonallinen alamaisuutensa ei ainoastaan sukupuolisuhteissa, vaan koko hänen käytöstavassaan sitä erikoista miestä kohtaan josta hän toimeentulonsa puolesta riippui. Kolmas ies oli henkistä ja moraalista laatua ja sisälsi sen orjamaisen yksitoikkoisuuden jota häneltä vaadittiin kaikessa ajattelussaan, puheessaan ja toiminnassaan muinaistapoihin ja seurustelusääntöihin perustuvain joukkomääräysten mukaan joiden tarkoituksena oli tukahuttaa kaikki mikä oli itsenäistä ja yksilöllistä ja vaikuttaa keinotekoista yhtäläisyyttä sekä sisäiseen että ulkonaiseen elämään.
"Viimemainittu oli näistä kolmesta ikeestä raskain ja turmiollisin vaikutuksiltaan sekä suoranaisesti naisiin että epäsuorasti ihmissukuun suvun äitien huonontumisen kautta. Itse naiseen oli vaikutus niin sielua tukahuttava ja järkeä näivettävä että siitä tehtiin otollinen syy jonka nojalla häntä sellaiset miehet kohtelivat luonnollisena alempana olentona, ketkä eivät olleet kylliksi järkeviä näkemään että se jota he syyksi tahtoivat tehdä hänen alamaisuuteensa olikin itsessään seuraus juuri tästä alamaisuudesta. Selitys naisen ajattelun ja toiminnan alistumisesta sellaiseen mikä todellisesti oli orjalaki — laki hänen sukupuolellensa erikoinen jota miehet halveksivat ja pilkkailivat — oli se seikka että elämän mukavuuden pääasiallinen toivo riippui jokaisella naisella siitä miten hän saattoi herättää suosiollista huomiota jossain miehessä joka hänestä voisi huolta pitää. Nyt oli teidän talousjärjestelmänne vallitessa sellaisen miehen mielestä, joka etsi työpaikkaa, sangen otollista ajatella ja puhua samoin kuin hänen isäntänsä, jos halusi päästä eteenpäin elämässä. Mutta vissin asteen järjen ja käytöksen itsenäisyyttä myönsivät miehille heidän taloudelliset yliherransa useimmassa tapauksessa, niin kauan kuin se ei suoranaisesti ollut loukkaavaista, sillä kaikesta huolimatta haluttiin pääasiallisesti heidän työtänsä. Mutta naisen suhde mieheen joka häntä piti yllä oli aivan erilaista ja paljon kiinteämpää laatua. Hänen täytyi olla miehelle viehätysolentona. Viehättääkseen häntä naisen täytyi persoonallisesti olla hänelle miellyttävä, hän ei saanut hänen makuansa loukata eikä hänen ennakkoarveluitansa omilla mielipiteillään tai käytöksellään. Muuten mies mieluummin piti jotain toista parempana. Tästä seikasta seurasi että samalla kuin pojan kasvatus tarkoitti hänen opettamistaan soveliaaksi ansaitsemaan toimeentulonsa, kasvatettiin tyttöä pääasiallisesti silmällä pitäen sitä että hänestä tulisi, ellei miellyttävä, niin ainakin ei-epämiellyttävä miehille.
"Jos nyt kukin nainen olisi ollut erityisesti kasvatettu jonkun määrätyn miehen maun mukaan — kasvatettu käskettäväksi niin sanoakseni — vaikka sekin olisi ollut kyllin loukkaava kaiken naisellisen arvon ajatukselle, niin se olisi kuitenkin ollut vähemmän turmiollinen, sillä monet miehet olisivat paljon parempina pitäneet naisia joilla olisi ollut itsenäinen ajatuskyky ja alkuperäisiä ja luonnollisia mielipiteitä. Mutta kun ei ennakolla tiedetty kuka mies tahtoi ottaa ylläpitääkseen kunkin naisen, niin ainoa varma keino oli kasvattaa tytöt enemmän negatiivista kuin positiivista viehättäväisyyttä silmällä pitäen, jotta he eivät ainakaan loukkaisi tavallisia miesten ennakkovaatimuksia. Tämä tarkoitus paraiten saavutettiin siten että kasvatettiin tyttö mukaantumaan tavallisiin entisyydestä perittyihin ja muodissa oleviin tapoihin ajattelun, puheen ja käytöksen suhteen — sanalla sanoen kunakin aikana vallitsevan seurustelukannan mukaan. Ennen kaikkea hänen tuli välttää kuin ruttotautia kaikkia uusia ja alkuperäisiä aatteita tai käytöstapoja kaikilla tärkeillä aloilla, etenkin uskonnon, politiikan ja yhteiskunnan asioissa. Se merkitsi että hänen sielunsa, samoinkuin hänen ruumiinsakin tuli kasvattaa ja pukea voimassa olevan muodin haarniskaan. Hänen toiveensa tuli kohdistua edullisiin naimiskauppoihin eikä niiden rinnalla hänellä saanut huomattavissa olla mitään erikoista tai tavatonta taikka määrättyä mielipidettä ainakaan sen tärkeimmissä asioissa kuin koruompelussa tai seurusteluhuoneen koristelussa. Kun seurusteluvaatimukset siten oli pääasiassa saavutettu, niin minkä iloisempi ja sukkelampi hän sitten saattoi olla pikku keinojen valitsemisessa ja tyhjänpäiväisissä asioissa, sen paremmat olivat hänen edellytyksensä. Olenko erehtynyt kuvaillessani teidän järjestelmänne työskentelyä tässä suhteessa, Julian?"
"Epäilemättä", vastasin, "te olette elävästi kuvaillut oikein muodin mukaisen tarkoituksen minun aikani naisten kasvatuksessa, mutta olipa, se teidän täytyy ymmärtää, sangen paljon naisia jotka mieleltään olivat kokonaan itsenäisiä ja vakavia henkilöitä, jotka uskalsivat ajatella ja puhua puolestaan."
"Tietysti niitä oli. He olivat nykyisen tavallisen naisen perikuvia. He edustivat tulevaa naista, joka tätä nykyä on olemassa. He olivat omalle varallensa särkeneet sukupuolensa seurusteluverkot, ja todistivat maailmalle naisten henkisen yhdenarvoisuuden miesten kanssa kaikilla ajattelun ja toiminnan aloilla. Mutta vaikka suuret sielut vallitsevat olosuhteitaan, niin sielujen suurjoukkoa olosuhteet vallitsevat ja muodostavat. Ajatellessamme järjestelmän vaikutusta tähän laajaan naisten enemmistöön ja miten moraalisen ja henkisen orjuuden myrkky heidän suoniensa läpi kulki koko sukukunnan vereen, silloin me ymmärrämme miten ääretön on ihmisyyden tuomio teidän taloudellista järjestelmäänne vastaan naisten suhteen, miten tavaton etu ihmissuvulle oli vallankumous joka antoi suvulle vapaita äitejä — vapaita ei ainoastaan aineellisista vaan myös moraalisista ja henkisistä kahleista.