"Niin olemme lukeneet", sanoi tohtori. "Me emme voi arvostella näin kaukaa, saarnasivatko papisto ja moralistit tätä oppia ammattisyistä tarkoittaen korottaa palvelustensa tärkeyttä moraalisina opettajina, vai kaiuttivatko he sitä vain hengellisen velttouden puolustukseksi, vai olivatko todellakin siinä uskossa, mutta vahingollisempaa sekasotkua ei ole koskaan opetettu. Teollisuus- ja kauppajärjestelmä, jonka avulla suuren kansan työ järjestetään ja johdetaan, on täydellinen koneisto. Jos koneisto on epäviisaasti rakennettu, se tuottaa tappiota ja tuhoa vähintäkään riippumatta siitä, ovatko johtajat pyhimyksistä parhaimpia vaiko syntisistä pahimpia. Maailma on aina tarvinnut ja tulee tarvitsemaan kaikki hyveet ja tosi uskonnon joita ihmiset voidaan taivuttaa noudattamaan; mutta jos farmarille selittäisi että persoonallinen uskonto tulee astumaan tieteellisen maanviljelyksen tilalle, tai merikulkuun kelvottoman aluksen päällikölle että hyvän moraalin noudattaminen johtaa hänen haahtensa rannalle, niin se ei olisi suurempaa lapsellisuutta kuin mitä papit ja moralistit teidän päivinänne osottivat vakuuttaessaan mielettömän talousjärjestelmän köyhdyttämälle maailmalle että yltäkylläisyyden salaisuus oli löydettävissä hyvistä töistä ja persoonallisesta hurskaudesta. Historia sisältää sangen katkeran luvun näistä sokeista johtajista, jotka vallankumouksen aikakaudella tekivät paljon enemmän kiusaa kuin ne jotka julkisesti vanhaa järjestelmää puolsivat, koska viimemainittujen törkeä suoruus karkoitti heistä hyviä ihmisiä, kun taas ensinmainitut johtivat heitä harhaan ja kauan aikaa torjuivat syyllisen järjestelmän niskoilta sitä närkästystä joka muuten olisi pikemmin sen hävittänyt.
"Ja juuri nyt, Julian, sallikaa minun sanoa mitä tärkeimpänä seikkana teidän muistettavaksenne suuren vallankumouksen historiassa että vasta kun kansa oli kehittynyt tämän lapsellisen opetuksen piiristä pois ja nähnyt että maailman puutteen ja viheliäisyyden syinä ei ollut inhimillinen turmelus, vaan liikevoittojärjestelmän taloudellinen huonous, josta yksityiskapitalismi riippui, vasta silloin vallankumous alkoi vakavasti edistyä."
Vaikka tohtori oli sanonut että koulu, jossa meidän piti käydä, oli Arlingtonissa, jonka tiesin olevan jonkun matkan päässä kaupungin ulkopuolella, ja että tutkinnon piti alkaa kello kymmenen, istui hän yhä mukavasti tuolillaan, vaikka kello oli viittä vaille kymmenen.
"Onko tämä Arlington sama kylä joka oli esikaupunkina minun aikanani?" rohkenin vihdoin tiedustaa.
"Varmaankin."
"Se oli silloin kymmenen tai kahdentoista mailin päässä kaupungista", sanoin.
"Sitä ei ole muutettu, sen vakuutan", sanoi tohtori.
"Ellei ole ja jos tutkinto alkaa viiden minuutin päästä, niin emmekö me myöhästy?" huomautin varovaisesti.
"Emme toki", vastasi tohtori. "Vielä on aikaa kolme tai neljä minuuttia."
"Tohtori", sanoin. "Viime päivien kuluessa olen tutustunut moniin uusiin ja nopeisiin kulkuneuvoihin, mutta enpä voi huomata, miten voisitte saada minut täältä Arlingtoniin ajoissa tutkintoon joutuakseni, joka alkaa kolmen minuutin kuluttua, ellette muuta minua sähkökipinäksi, lähetä minua sinne lankaa myöten ja jälleen loihdi minua alkuperäiseen muotooni linjan toisessa päässä; ja siinäkään tapauksessa meillä ei olisi luullakseni aikaa hukattavana."