Hänen otaksumansa oli oikea, sillä kuljettuaan vähän matkaa hän saapui pienelle purolle, joka katkaisi tien suorakulmaisesti. Vesi oli kristallinkirkasta, mutta sitä oli vain jonkun tuuman vahvuudelta uoman pohjalla, joka oli niin kaitainen, että kulkija vähäisellä ponnistuksella hyppäsi toiselle puolelle. Sitten hän kääntyi ympäri ja heittäytyen maahan, joi pitkän, virkistävän siemauksen tuota väritöntä, mautonta ja hajutonta nestettä, joka on taivaan suloisin lahja ihmiselle.
Hän oli nousemassa ylös, kun melkein kuulumaton risahdus herätti hänen huomionsa. Se kuului hänen takaansa, ja hän oli heti varuillaan.
Hän ajatteli ensiksi, että joku intiaanisoturi tahi ehkä useampiakin lähestyi samaa paikkaa tietämättä mitään valkoisesta miehestä, mutta ensimmäisellä katseella ympärilleen hän huomasi erehdyksensä. Suunnaton musta karhu samosi polkua myöten tuota pientä puroa kohti.
Kenton oli luonteeltaan leikillinen, kuten useimmat metsämiehet, ja hän pysytteli piilossa törmän reunan takana, kunnes eläin oli tullut aivan lähelle. Silloin hän äkkiä hyppäsi ylös, kuten olette nähneet vieteriukon tekevän, kun laatikon kansi päästetään auki.
Karhu pysähtyi heti pärskyen ja puhisten ja katseli tuota outoa ilmestystä vähän aikaa ikäänkuin todetakseen, mikä se oikein oli, ja lähti sitten lönkyttelemään suoraan Kentonia kohti.
Kentonille olisi ollut pieni asia kaataa karhu, kuten hän oli tehnytkin useat kerrat, mutta nyt se ei ollut todellakaan tarpeellista. Hänen ei tehnyt mieli karhunpaistia ja hänen ampumavaransa olivat kuluneet vähiin.
"Jos sinua haluttaa tulla tänne, niin enpä tiedä, tohdinko jäädä tähän", sanoi Kenton ja painui hyvissä ajoin metsän kätköön.
Karhu pysähtyi jälleen ja katseli tuota nopeasti peräytyvää olentoa. Hän näytti punnitsevan, kannattiko ajaa takaa tuota miestä, joka oli rohjennut säikähdyttää häntä, mutta lopulta näkyi hän tulleen siihen päätökseen, ettei se maksanut Vaivaa, sillä hän kääntyi puroa kohti ja lähti sammuttamaan janoaan sen kirkkaalla ja kylmällä vedellä.
Palattuaan vielä kerran tielle jatkoi Kenton matkaansa Hocking-jokea kohti, jonka hän saavutti puolen tunnin kuluttua ja jonka luona hän äkkiä joutui vaiherikkaan elämänsä ankarimpaan otteluun.