Luukku oli aivan katon harjalla, niin että uudisasukas saattoi nähdä hyvin katon toisellekin puolelle. Hän arveli, että tulinuoli, jonka hän oli niin suureen vaaraan antautumalla sammuttanut, oli ollut poikkeuksellisen vaarallinen, ja hän saattoi hyvällä syyllä uskoa sellaisen vaarallisen tehtävän uudistamisen olevan tarpeettoman, jollei tulisadetta kestäisi liian kauan.
Aina vähän päästä kohotti tuolilla seisova Sutherland luukkua sen verran, että hän saattoi kurkistaa ulos. Palavia nuolia oli katolla niin lukuisasti, että tuskin voi uskoakaan, mutta yksikään ei näyttänyt vaaralliselta. Koettaakseen kaikkia mahdollisia keinoja ampuivat intiaanit muutamia sytyttäjiä mökin seiniin; mutta se oli niin ilmeistä ajan ja vaivan tuhlausta, että se taukosi pian.
Nuolien ryöppy harveni ajoittaisin, mutta uudistui aina hetken päästä, kunnes piirittäjät parin tunnin kuluttua lienevät huomanneet, että täytyi keksiä muita keinoja.
Puoliyön jälkeen huomasivat Alice Sutherlandin tarkat silmät jotakin uutta olevan tekeillä metsän reunassa vastapäätä sitä paikkaa, josta tulinuolet olivat sinkoilleet ilmaan. Hän katseli eräästä ampuma-aukosta talon takasivulla ja kutsui vanhempansa paikalle ottamaan selvää, mitä punanahat puuhasivat.
Työssään häärivät punanahat olivat vielä metsän pimennossa, joten kukaan ei Voinut nähdä heidän liikkeitään kyllin selvästi voidakseen vastata tuon nuoren neitosen kysymykseen. Mutta kieltämättä oli jotakin tärkeätä tekeillä. Metsässä oli liikettä ja silloin tällöin nähtiin varjomaisten olentojen kiirehtivän edestakaisin.
Uudisasukas oli laukaisemaisillaan sinnepäin näyttääkseen punanahoille olevansa varuillaan ja koettaakseen samalla jos mahdollista vahingoittaakin heitä, kun kaksi olentoa ilmestyi samassa hitaasti näkyviin. Heidän jälessään tuli toisia, kunnes aukeamalla oli kymmenen intiaania.
He kulkivat parittain kuin sotamiehet ja kantoivat välissään raskasta puunrunkoa, jonka tyvi ulottui noin kuusi jalkaa ensimmäisen parin eteen. Sitä kannettiin alle kiinnitetyistä poikkipuista, joiden kumpaankin päähän soturi oli käynyt kiinni. Puusta oli oksat karsittu ja kantajat olivat kietoneet päänsä ja rintansa suojaksi peitteitä jättäen eteen vain pienen aukon, josta he voivat nähdä, minne teidän piti kulkea.
Samalla hetkellä kuin joukko huomattiin, kävi heidän tarkoituksensakin ilmi. He aikoivat murskata oven tuolla raskaalla hirrellä.
Heidän menettelynsä oli hyvin merkillinen. Sensijaan, että he olisivat tulleet näkyviin siltä puolelta, jossa mökin väki oli, ilmestyivät he päinvastaiselta puolelta. Nyt heidän täytyi kantaa taakkansa mökin ympäri sen etupuolelle Voidakseen aloittaa hyökkäyksen. Syvän hiljaisuuden vallitessa ilmestyivät he jälleen näkyviin. Olisi luullut, että intiaanit olisivat jollakin tavalla koettaneet kääntää puolustajien huomion todelliselta hyökkäyspaikalta muualle, mutta mitään ei kuulunut.
Tässä nähtiin Amerikan intiaanin viekkaus. Soturit olivat jo tehneet eräänlaisen valehyökkäyksen ja tiesivät, että puolustajat ymmärtäisivät tarkoituksen, jos se uudistettaisiin. Puolustajat pitivät luultavasti silmällä paikkaa, josta tulinuolia oli ammuttu, ja sen tähden toivottiin tämän yrityksen, josta olen nyt kertonut, pysyvän salassa. Sitäpaitsi oli miamit ja shawneet panssaroitu samaan tapaan kuin soturi, joka sytytti tulen mökin nurkan juureen.