"Nyt täytyy jokaisen laukauksen osua maaliinsa", sanoi uudisasukas tyttärelleen. "Pelkään heidän yläruumiinsa olevan liian hyvästi peitossa, mutta heidän jalkansa ovat suojattomat — halloo!"
Ennenkuin Alice oli ymmärtänyt saamansa neuvon, tähtäsi hän toista johtajaa keskelle rintaa ja laukaisi. Mies hellitti otteensa ja kaatui pitkälleen nousematta enää milloinkaan.
Isä ampui samassa, ja toinen johtaja nilkutti ulvoen metsän suojaan.
Kuula oli tehnyt pahan haavan hänen reiteensä.
Vanhanaikaisen piilukkopyssyn lataamiseen menee kiusallisen pitkä aika eikä johtajien kaatuminen aiheuttanutkaan pakokauhua toisten keskuudessa, kuten oli odotettu. Isä ja tytär latasivat pyssynsä uudelleen mahdollisimman nopeasti, mutta kun heidän pyssynsä olivat käyttövalmiit, saapuivat jäljellä olevat intiaanitkin mökin eteen. Kääntyen ympäri he peräytyivät sopivan välimatkan päähän ja hyökkäsivät sitten ihailtavan kylmäverisesti ovea vastaan.
Hirren raskas tyvi jysähti ovea vasten sellaisella voimalla, että koko rakennus tärähti ja puolustajien sydämet hypähtivät aivan kurkkuun saakka.
"Sukkelaan!" huusi isä; "nyt ne ovat juuri parhaalla pyssynkantomatkalla, ja jos oveen sattuu vielä kaksi tahi kolme tuommoista iskua, niin se lentää saranoiltaan."
Menestys oli kiihoittanut hyökkääjiä, jotka nyt peräytyivät hitaasti ja valmistautuivat vauhtia ottaen uuteen hyökkäykseen rakennuksen vahvaa ovea vastaan, jonka lujuutta nyt koeteltiin ankarasti. Peitteet, joihin he olivat kääriytyneet, heitettiin pois, sillä ne estivät heitä vapaasti liikkumasta. Mutta teko oli ollut liian aikainen, mikä huomattiin heti kun puolustajien pyssyt alkoivat paukkua.
Kolme soturia kaatui heti, ja toiset hätäytyivät niin, että tuo hyvin alkuunpantu yritys loppui aivan nolosti. Jäljelle jääneet hyökkääjät kiidättivät "muurinsärkijänsä" eteenpäin niin sokeasti, että hirren tyvi töytäsi seinään oven viereen. Hirsi putosi raskaasti maahan ja kantajat hajautuivat joka taholle niin kiireesti kuin kuolema olisi ollut heidän kintereillään.
Jos Sutherlandin ja Alicen pyssyt olisivat olleet silloin latingissa, niin kaksi pakenijaa olisi varmasti jäänyt tantereelle, sillä pakoon rientävät punanahat eivät koettaneetkaan suojella itseään peitteillä, jotka äsken olivat olleet heidän ympärillään. He laahasivat peitteitä perässään ja eräs kauhistunut Miami-soturi sotkeutui viittaansa niin, että hän teki täydellisen kuperkeikan, ennenkuin hän pääsi metsän reunaan.
Puolustajat olivat ampuneet yhtä aikaa kaksi laukausta, mutta he näkivät kolme vihollista kaatuvan. Alicesta ja hänen isästänsä tuntui aivan mahdottomalta, että kolmas vihollinen olisi myös saanut surmansa heidän laukauksistaan. Siitä he otaksuivat, että heidän salaperäinen ystävänsä, joka oli jo aikaisemmin samana iltana auttanut heitä, oli jälleen rohjennut ampua hyvin tähdätyn laukauksen heidän puolestansa.