— On mullittamiset ja mallittamiset, mahtaako noista edes vaivojaan saada…
Sanoivat saatavan. Ja neuvoivat vielä miten tuo multaaminen on toimitettava, alimpiin lehtiin asti, sitten se paremmin kerää tekee kaali.
Punajuuri ja porkkana siinä näkyi riitelevän rikkaruohon kera. Rautanokkonen paikkapaikoin ylinnä herrasteli. Osoitti se sitä Tupala emännälle ja sanoi, että eihän se Jussin asia ole tuo, emännän ne pitää rikkaruohot perata omasta viljelystilkustaan.
Ei siihen emäntä mitään osannut, tunsi kai asian niin olevan. Läksi kyökkiään kohden ja kutsui vieraita turnusmaalta palatessa kahville poikkeamaan.
Kun miehet tulivat turnusmaan aidan luo, kehasi Kuosmanen:
— Katsokaapas tuota vartta! On siinä mittaa!
— Jaa-a, lihavata on.
Käytiin lähemmin tarkastamaan. Kyhnäsi Tupala kylkeen Rantamäkeä, osoitti turnuksen juuria. Sormea paksua!
— Niin se on, katsopa nyt Kuosmanen, alkoi Rantamäki, alotteleva juurikasvien viljelijä ei tahdo muistaa aina kaikkia töitä tehdä. Sinäkin olet tässä maan näköjään hyvin lannoittanut, hyvin siemenen kylvänyt, mutta sitten olet kokonaan unohtanut ne "pikku työt", harventanut et lainkaan ole. Ei se ole tämä viljelys sillä hyvä, että vain kylvää ja sadon korjaa.
— En minä tuota niin unohtanutkaan, arvelin vaan, että jos se siitä hyvinkin itse itsensä harventaa; enemmänhän karttuu.