— Ei, veikkonen, kartu! Katso nyt itse, sormen vahvuista juurta se vasta on tehnyt, eikä paljoa enempätä tekisikään, kun noin ihan kylki kyljessä ovat. Ota nyt vielä ja harvenna tämä, jätä ainakin miehen vaaksan verran taimien väliä, saatpa nähdä, että se sentään syksyyn mennessä vielä joltisenkin sadon antaa. Näet koko kyökki- ja juurikasviviljelyksen menestys riippuu juuri siitä, että maa tulee pidettyä vapaana rikkaruohoista ja samalla kuohkeutettua sekä juurikasvit aina aikanaan harvennettua. Voit harventaa pari kertaa, ensimäisen kerran silloin, kun taimet ovat sormen mittaisia, noin neli-, viisilehtisiä, silloin voit kuokalla lyödä osavat välimaat ja jättää vielä useamman taimen ryhmään. Kun ne sitten pari viikkoa siinä varttuvat ja toisiaan jo alkavat syrjään työnnellä, niin sen taimen, mikä vankin on, sen jätät, muut otat ihan tarkkaan pois. Yksi ainoa taimi saa paikkaaseensa jäädä.
— No no, myönnytteli Kuosmanen.
Alettiin astella taloa kohden.
— Katsotaanhan sitten tulevana vuonna.
Kun vieraat poistuivat, ajoi Kuosmanen heti kaikki muijat ja lapset kasvismaalle. Siinä kitkettiin ja harvennettiin, noukittiin matoja ja mullitettiin.
Kukin lapsista sai oman pienen osan hoitoonsa. Ja se, jonka pikku pelto paraassa kunnossa pysyisi, se saisi syksyllä oikein oman kuokan.
— Miksei isä meille ennen näyttänyt? — kysyivät lapset, tämä on niin hauskaa, kun saa peltoa hoitaa!
— No neuvotaan vasta paremmin, kunhan tässä itsekin… äitikin neuvoo sitten. Ensi vuonna saatte heti keväästä lähtein omat peltonne… siellä saatte vaikka kaiket päivät puuhata.
— Niin, ja sitten saadaan talvellakin naurista ja kaikkia!
— Ja ammutkin saavat oikein paljon nauriita, oikein suuria nauriita!