Tarttui peltolaisten esimerkki. Pelto pehmeni, niitty avartui, aukeni kylän ympärillä korpi. Silloin pystymmäksi nousi myös isäntäin pää.
Mutta Tukkusetelin nokka ei enää niin punoittanut, ja sanottiin siellä muutamia vuosia sen jälkeen housunvyötäreitä lyhennetyn ja liivin leveätä tamppia tiukennetun.
Mutta Maahenki eli onnellisena Kodinhaltijan kera. Ja heidän verensä jälkeläiset asuivat paikkakuntaa vahvasti ja vauraasti. Heidän poikainsapojista siirtyi yksi sinne toinen tänne ympäri koko korpisen maamme. Ja mihin ikinä ne tulivat, oli ikäänkuin turve olisi lähemmäksi ihmistä tullut, niin ne lujittivat höltyneet siteet maan mustan mullan ja sen viljelijän välillä. Menestys seurasi heidän askeleitansa, ilo istui heidän tupansa kynnyshirrellä ja tyytyväisyys hymähteli pitkän perhepöydän päässä.
Seppälän Aapo.
Sinä yönä ei Seppälän Aapon silmääni hiipinyt.
Illalla oli isännän, veli Markun, kanssa taas sattunut yhteenotto.
Niitä oli viime aikoina alkanut sattua yhä useammin.
— En penniäkään anna, ruuassa ja vaatteessa tässä olet enemmänkin kuin kylliksi saanut!
Niin oli Markku kivahtanut, ei viittä markkaa hellittänyt. Silmät vihaisesti välähtivät, kun porstuakamarinsa oven kiinni paiskasi ihan Aapon nenän edessä.
Oli hän silloin ollut näyttämäisillään sille, missä oikeus on. Veret sävähtivät kasvoille, luinen nyrkki jo ovenpieliä tapaili, mutta sentään hän luontonsa vangitsi, ei isän jättämää taloa tahtonut tappelulla hävittää.
Ei nyt kelvannut uni. Aitassaan vuoteella lojui Aapo, imi piippua ja mietti. — Sinä kesäisenä yönä kääntyi lehti hänen elämänkirjassaan.