Koko tämä ala, missä sielullinen ihminen liikkuu, ei ole itsessään ylenkatsottava, se on päinvastoin suurimmaksi osaksi jumalallista säätämää, kuten perhe, valtio, aikanaan Israelissa myöskin aistillinen Jumalanpalvelus ja ulkonainen kuri. Siellä hoiti Jumala itse niitä. Niin jaamme ja tulee meidänkin niitä ihmisten ja kansojen alemmalla kasvatusasteella ollessa hoitaa. Kristillisyys on tositeossa sangen paljon ollut apuna myöskin sielullista elämää maailmassa korottamassa ja jalostamassa. Matt. 13: 31-33. Maailman koko henkinen ilmapiiri on Kristuksen hengen voimalta muuttunut. Kristillisyydessä juureutuu sivistyksemme ja humaniteetti, ihmisyys.

Kumminkaan ei kristillisyyden varsinaista olemusta ole vielä käsittänyt se, ken ei yli tämän paljaastaan sielullisen asteen ole edistynyt, joka kyllä usean hyvinkin kiitetyn kristillisyyden kohdalla on asianlaita. Jo sitä ei jaa jättää huomioon ottamatta, että sielullisen ihmisen koko toiminta harvoin on puhdas itsekkäisyydestä ja aistipetoksesta. Sellainen sieluntila saattaa asianomaisen tietämättä olla. Tässä taas voi kasvattajaviisaus vaatia, ettei vapautta liian aikaiseen häiritä, kuten nuorison maallisiin huvituksiin nähden, kun huvit säilyttävät vielä ainakin soveliaan siisteyden. Mutta vihdoin täytyy ajan tulla, jolloin ihmiselle silmät aukenevat siitä, että myöskin nuo hänen korkeimpina pitämänsä hyvät, voimat, toimet kaikki omat kuoleman vallan alaisia. Ne eivät anna hänelle kärsimisissä ja kuoleman hetkellä enää niin mitään lohdutusta; vielä vähemmän ne voivat häntä auttaa voittamaan kuolemaa. Yksin inhimillinen tiede ja viisauskin joutuvat lopuksi Saarnaajan arvostelun omiksi: kaikki on turhuutta, paljas inhimillinen vanhurskaus, niin vähän kuin se onkin ylenkatsottava, ei vie vielä taivaanvaltakuntaan.

Sitä vastaan avaa meille nyt Jumala Kristuksen kautta korkeamman, pysyvän elämän "taivaanvaltakunnassaan", puhdistaa ja varustaa meitä voimalla ja muodostaa meitä sitä varten Henkensä kautta, tekee paljaasta sielullisesta ihmisestä uuden ihmisen, henki-ihmisen.

Henki-ihminen on se, joka kuuntelee, tottelee itseänsä Jumalaa, jolle valo ylhäältä avautuu ja voima ylhäältä annetaan, jotka hänet uudistavat Ne auttavat häntä irtautumaan maailmasta ja omasta lihastaan, se tietää ei ainoastaan alhaisesta aistihimosta vaan myös turhuuden kietoman maallisen hyvän siteistä, ihmissuosiosta, omasta tahdosta j.n.e. Nyt vasta oppii hän oikein Jumalaa Isänä, Kristusta Sovittajana ja Lunastajana sekä Herrana uskossa tuntemaan ja ymmärtämään. Todellista totuutta ja pysyviä hyviä asioita tuottaa hänelle vain Jumalan sana ja Jumalan tahdon tekeminen. Koska hän etsii kunniaa ja täydellistä tyydytystä yksin Jumalassa ja taivaanvaltakunnan aarteista, voi hän jättää maallisesti pahimmankin niinkuin Jumala tahtoo, pysyä hiljaisuudessa ja salaisuudessa, tahi Jumalan määräämää työtä tehdä ja kuormaa kantaa, vieläpä sen tähden kärsiäkin, kaikessa seurata Kristusta.

Täydelliseksi ei hän siitä tule niin kauan kuin maan päällä elää yhtä vähän kuin täydellisesti autuaaksikaan Kuoleminen ja uudesti elähtyminen käyvät aina rinnatusten. Mutta lihan valta hänessä on murtunut Vanhurskas Isä taivaassa auttaa sitä, ken uskollisesti hänen sanassaan pysyy, myös eteenpäin Hengellään, niin että hän voipi synnin aina uudestaan tuntea ja kieltää sekä täyttää hyvää.

"Vasta uudestisyntymisen jälkeen alkaa vaarallisin koekohta. Nyt on ihminen uudestaan itsenäisyyden vapauden koekohdassa. Nyt voivat hengen saastutukset ja harhailut, ei ainoastaan lihalliset, esiintyä jumalallisen väärentämisenä, jumalallisen väärinkäyttämisenä."

"Totuuden tie, sellaisena kuin se on Raamatussa selvitetty, on tosin rauhan tie, mutta taistelua vaativa, on tie, joka vie syvyyteen, mutta joka taas alennuksesta korottaa. Se on kierteisliikuntoa, eikä mitään suoraa."

Jumalanvaltakunta ei ole vain sydämmentilaa, kuten rauhaa, iloa, autuutta; vielä vähemmin on se kristillisten ruhtinasten hallintoa tai yhtyneiden hurskasten voimaharjotusta kaikellaisine laitoksineen kuria, hyväntekeväisyyttä ynnä muuta sellaista varten. Vaan se on Jumalanvaltakunta, että taivaan voimat, hyvyydet, persoonallisuudet, joilla yksin on todellinen olemus, että "taivaalliset realiteetit, todellisuudet," lujasti järjestettynä kokonaisuutena, ylimaallisena elämänjärjestönä, nyt myös vaikuttavat tähän maailmaan. Aistimille näkymättä ja kuulumatta vaikuttavat ja toimivat ne, luonnon hiljaisen vaikutuksen tavoin, mutta ankarimmalla lainmukaisuudella Jumalalle yksin tunnetun suunnitelman mukaan. Me emme tarvitse Jumalanvaltakunnan tulemusta maailmaan ihmiskeinoin ensinkään auttaa. Emme tarvitse; se on jo täällä ja on vaikuttamassa. Siitä vain on kysymys: kuka pääsee, kuka tulee siihen? Häiritsemättömimmin voisi se kehittyä, jos hurskaatkin eivät niin usein luulisi täytyvänsä toisen kerran sen kulkua varjoon panna, toisen kerran sen armoa tai sen tuomioita estää. Kaikki olisi parhaimmin, jos vain kukin paikallaan, mihin Jumala hänet on pannut, ahkeroisi saamansa tehtävät kaikin voimin, tarmonsa takaa suorittaa, siihen sijaan että pyrkii kaikkialla muutoin näyttää maailmanparantaja ja kirkonparantaja olevansa. Silloin kaikki rattaat soveltuisivat toisiinsa. Muutoin panee Jumala tätenkin aikeensa täytäntöön, ja vahingon saavat ne, jotka häntä eivät tunne sekä haluavat omia aikeitansa sysätä hänen paikalleen.

Voimat ja persoonallisuudet, joiden Jumala antaa valtakuntansa ilmestymisen jälkeen tässä maailmassa vaikuttaa, kääntyvät yhdeltä puolen ihmisiin, jotka hänen sanansa ottavat vastaan ja kätkevät ne. Mutta toiselta puolen toimivat ne huomaamatta myös vastustavaa maailmaa vastaan ja sen kautta. Näin vaikuttaa Pyhä Henki valheenvaltaa vastaan maailmassa ja valmistaa sitä tuomiolle. Myöskin Jumalaa vastustavien ruhtinasten tai kansojen täytyy siihen auttaa Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa toteuttaa.

Mutta sellaisista hurskaista, jotka ovat läpi nöyryytysten, kieltäymisten, kärsimisten lähteneet Kristuksen omalle tielle, jotka juuri sillä ovat antaneet itsensä hakata ja silittää käytettäviksi kiviksi, on Kristus, oikeana rakentajana, pystyttävä luvatun Jumalan rakennuksen todellisen Kristuksen seurakunnan, oikean kristillisen valtion, kun hän näkyvänä taas tulee voimassa ja kirkkaudessa. Heistä on hän ottava ne papit ja kuninkaat jotka tuhatvuotisen valtakunnan aikana ohjaavat kansakunnat hänen alamaisikseen. Mutta kaiken lopputulos on koko ajallisen maailmamenon lopetus, puhdistus ja taivaallisen uudestimuodostus, uudet taivaat ja uusi maa, sellainen maailma, jossa elämä ja vanhurskaus asuu, joka on Jumalan läpitunkema samalla kuin se on muodostunut Pojan kaltaisuuteen.