Jumalanvaltakunnan levittämiseksi maan päällä saavat ja tulee ihmisten työskennellä mukana, lähinnä siinä toimessa, mihin kukin on kutsuttu ynnä Jumalan johdolla muodostuneissa kirkollisissa ja muissa olosuhteissa. Erinomaiseen toimintapuuhaan kuuluu erityinen Jumalan kutsumus, varustus, kouluutus Mutta toiselta puolen emme saa itseämme pettää: muodot semmoisinaan, joissa me toimimme, myöskin koulu, valtio, kirkko, sisälähetys ja ulkolähetys kaikkine yhdistyksineen, seuroineen, laitoksineen ja toimenpiteineen eivät itsessään ole mitään pysyvää, ei edes jotain, mikä on täydellisyyteen kehittymässä. Ne ovat paljoa enemmän heinien, puiden, olkien, ruumenien veroisia, jotka tätä maailmaa varten ovat välttämättömiä, mutta jotka kuitenkin kerran tulevan tuomion tulessa palavat poroksi. Kaikesta kirkollisesta toiminnasta tai lähetystyöstä aivan samoin kuin kaikesta työstä perheessä, maallisessa kutsumuksessa, kouluissa ja valtiossa ei ihmisen mukana seuraa iankaikkisuuteen mitään muuta kuin hengen hedelmät, jotka hänen työnsä ohella hänessä itsessään ja muissa kasvavat ja kypsyvät: persoonallinen uskollisuus, oikeamielisyys, rakkaus, usko, kärsivällisyys, vilpitön, teeskentelemätön nöyryys j.n.e.
Näiden hedelmien saavuttamiseen eivät mitkään ulkonaiset keinot auta. Ne kasvavat yksin Kristuksen ja hänen apostoleinsa seuraamaa ja neuvomaa menettelytapaa noudattaessa.
Kaikki kristityt voivat Jumalanvaltakuntaa maan päällä toisten suosioon saattaa ja sen leviämiseksi apuna olla Mat. 5: 16, 1 Piet. 2: 12, Mat. 9: 38 mukaan kristillisellä vaelluksella ja rukouksella.
"Kaikille kristityille on sanottu: pitäkää kansojen keskellä hyvä meno! mutta ei että heidän tulee juosta sinne tänne pakanain sekaan ja saarnata. Siten julistatte Te Herraanne Jeesusta, hänen hyvettänsä. Se on lähetystyötä. — Hyvä vaellus on jokapäiväisessä elämässä. Sellaista oli vanha kristillisyys: hiljaista, siveää; mutta lujia ihmisiä, henkilöitä, luonteita, joille ei saanut X:ää tehdä U:ksi, jotka tiesivät, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on valheteltua ja mikä totuutta sekä pysyivät siinä ja sen mukaan toimivat ja sen mukaan arvostelivat. Siten oli hyvin. Nyt on meillä: paljaita Jumalan valtakunnan rakentajia — siveellinen puoli jää takapajulle yhä vain oppilauseita, sääntöjä, uusia seuroja, uusia lähetyksiä. Juurtukaa, juurtukaa maaperään, jolla seisotte. Siten olette puita, joita ei mikään tuuli kaada." — "Se on tie: neuvoa taas jokaista pysymään kutsumuksessaan, niin kuin Luteruskin on tehnyt: Sinä palvelijatar, sinä tallirenki, siihen on Jumala sinut pannut. Siinä palvele Herraasi äläkä juokse luostariin! Siinä, kutsumuksessanne, hajottakaa Jumalanpelkoa ja oikeamielisyyttä! Ja jos etemmä olette edistyneet: Kristuksen hyveitä julistakaa! Sellaisista tulee miehiä, joihin voi luottaa."
Neuvoista niille, jotka tahtovat tulla kristillisiksi papeiksi, esitettäköön tässä seuraavat opetukset.
Papinviran tehtävä raamatullisessa mielessä on: opetuksella, johdattamisella ja palvelemisella (itsensä uhraamisella) perustaa elämänyhteyttä Kristuksen kanssa ihmisissä ja ihmisten keskuudessa, viedä Kristuksen kuulemiseen ja seuraamiseen ynnä elämään hänessä.
Papinviran todella Jeesuksen nimessä hoitamista varten täytyy papin itsensä tuntea Kristus ja seurata Kristusta. "Mutta tästä ei vielä seuraa, ettei sitä ennen yhtään mitään voida Jumalan ja Jeesuksen nimessä tehdä. Jumalan käskyjä ja tietä Jumalanpelkoon, niin kuin niitä Vanha Testamentti ja niin kuin niitä edelläkävijä Johanneskin valmistuksena Jeesukselle opetti, niitä ainakin voidaan opettaa."
"Tosin kyllä syytetään: 'sellainen saarnaa vaan siveyttä (paljasta siveysoppia armon sijasta)'. Kunpa hän vain oikein siveyttä saarnaa! Ken on Jeesuksessa Kristuksessa, hän ei ole yli siveysopin, vaan hän edistyy aina enemmän siveysoppiin, lakiin. Näin on tehty vastakohtia, missä niitä ei ole olemassa."
"Siveysopin saarnaaminen on parempi kuin taisteluhalu ja innoittelu-into vasituisesti kristillisiin asioihin nähden, joita ei vielä tunneta ja joita ei vielä omata, jolloin esiinnytään Jumalan ja Kristuksen nimessä, mutta toimitaan päinvastoin. — Monet ovat niin miettimättömiä suorastaan sanontaan: 'Sitä ja sitä en voi uskoa.' Kuka sinulta sitä tahtookaan tietää? Niin anna, mitä voit antaa ja mitä uskot, pehmitä, kylvä edes peltoa ellet taivaanvaltakunnan nisuilla, niin kuitenkin jumalallisella siemenellä. — Jos olet niin kauas joutunut, ettet voi enää yhtään mitään Jumalan nimessä antaa, silloin luovu virasta!"
Papin tärkein tehtävä on saarna. Sitä tulisi harrastaa paljoa enemmän kuin vain muun työn lomassa (Mat. 9: 37 s.) siten, että vakavin miten mahdollista läpi koko viikon pitkittymin tutkimuksin kokee tunkeutua yhdeltä puolen tekstin sisältöön, toiselta puolen omaan sisimpään ja kuulijain sisimpään ynnä sen mukaisesti sana sitten jakaa. Silloin voi vaikutuksen turvaisin mielin jättää Jumalalle ja hänen Hengelleen.