"Kyllä täällä hyvin syönti käypi, missä olemme", vastasi mummo talonväen kohtelijaisuuteen.
"Ei niinkään hyvin", sanoi haudankaivaja ja hoputti vieraita pöydän luo muuttamaan.
Vieraat tottelivat kehoitusta ja muuttivat syöntinsä pöydälle, ja söivät eväänsä loppuun. Syötyänsä aikaa Elsa taas jutella haudankaivajan velasta:
"Sanokaa nyt, hyvä isäntä, paljonko olen teille velkaa."
"No, kun se velka sua niin kovin huolettanee, niin anna jotakin; kyllähän tuon otan. Täytyyhän tytön päästä tunnonpintehestä", sanoi haudankaivaja hymyssä huulin.
"Minulla ei ole rahaa itselläni mukana ollenkaan, vaan lainaan mummolta. Lainatkaapas nyt mummo!"
Mummo veti villalangoista kudotun kukkaron taskustansa; siitä hän antoi Elsalle kaksi isonlaista hopearahaa vanhaa mynttiä. Elsa ojensi rahat haudankaivajan käteen.
"Piisaako, riittääkö nämät?" kysyi hän.
"Riittää ne. Näistä rahoista minä kastelen tään kesää istuttamasi kukkaset ja vielä hankin haudan pääpuoleen sievän, joko tuomen tai pihlajan vesan. Keitä kahvia, Miina!"
Miina asetti kohta kahvipannun tulelle, ja tuossa tuokiossa oli kahvi valmiina. Elsan ja mummon suureksi huviksi liikkui Miina erinomaisen taitavasti ja liukkaasti.