"Niinpä kuuluvat", vastasi Elsa.
Jo pysähtyivät kaikki hevoset, ja miehet laskeutuivat tielle.
"Te olette varmaankin Helsingistä, kun olette niin kaupunkilaisten näköisiä", sanoi nuorin miehistä, sama joka ajoi viimeistä hevosta.
"Kaupungista me olemme", vastasi mummo.
"Ettekö tahdo ajaa kyydillä?" kysyi hän vielä.
"Emme, se tulee niin kalliiksi", tuumiskeli mummo.
"Ei se mitään maksa, istukaa vaan kärryihin."
"Erinomaisen kohtelijaitahan te olettekin, kun aivan ilmaiseksi rupeatte kyyditsemään; ette suinkaan te ole Helsingin pitäjästä", sanoi mummo.
"Kuinka niin", sanoi puhuteltu. "Tuossa sanassa on jokin piikki meidän pitäjäläisille. Helsinginpitäjästä me olemme. Olkaa hyvät vaan ja nouskaa kärryihin lepuuttamaan jalkojanne."
"Näkyypä tuossa olevan jo kylliksi vetämistä entisessäkin kuormassa, ja meillä ei ole mitään kiirettä; me ennätämme kyllä kotiin siksi, kuin meitä siellä tarvitaan", laususkeli mummo.