Elsan oli teevesi valmiina ja Elsa leipurista vehnäset hakenut. Nyt joivat he kaikin hyvällä halulla teetä matkan päätökseksi. Teen juotuaan ja maksun saatuaan suoriutui Vanhankaupungin vakainen nuorukainen venheellensä ja paluumatkalle.
Kohta miehen mentyä kuului rummun pärinä ja vaskitorvien helinä. Elsa ja mummo kiiruhtivat ulos ja hät'hätää ovensa lukittua kiiruhtivat soiton ääntä kohden. Kun pääsivät Hämeenkadulle, kulki siinä sotajoukko ohi. Edellä ratsasti joukko uljaita Donin kasakoita; heidän jälessään kävi yksi rumpali ja hänen jälessään monta rumpalia ja vihdoin koko komea torvisoittokunta aika lailla soittaen. Soittajien jälessä ratsasti uljas sotaherra komeassa puvussa ja vielä komeamman hevosen selässä, ja sitten seurasi jalkaväkeä kiiltävine aseineen, komeine lippuineen, joukko joukon perään.
"Minne he noin nyt menevät?" kysyi Elsa.
"Ne menevät äkseeraamaan Helsingin Malmille."
Kadulle kerääntyneet ihmiset katselivat pitkään noita ohimeneviä uljaita sotajoukkoja.
Elsa ja mummo pyörähtivät asuntoonsa ja paneusivat levolle, vaan kauvan kuului vielä korvissa rummutus ja soitto Söörnäästä päin.
KUUDESTOISTA LUKU.
Että mökkinsä puretaan, onhan nekin terveisiä.
Seuraavana päivänä alkoi mummo Elsan kanssa korjaelemaan vaatteita, sillä monta kohtaa oli epäkunnossa. Nyt kun oli jonkun verran hyvää aikaa, niin silloin täytyi omaa työtä tehdä.
Se perusajatus mummossa, nyt kun Elsan äidin hauta oli kunnossa, ei laannut, vaan aina virkistyi: että Heleenan hauta oli vähintään saman holhouksen saava kuin Leski-Annankin, eikä haittaisi jos sen päällä olis risti, vaikka yksinkertainenkin.