Ei viikkoa saanut kuluneeksi kuin jo mummo Elsan kera läksi hautuumaalle, paikkaa tarkemmin tutkimaan. Hauta varustettiin ristillä ja sievällä kukkapenkerellä. Kaiken kustannuksen kulutti yksin mummo. Vasta kun hauta oli jo täydessä kunnossa, meni mummo Matin luo hänen oppipaikkaansa ja sanoi:
"Me olemme laittaneet äitisi haudan; ole hyvä ja käy väliin siellä katsomassa!"
Matti tuli aivan hämilleen tuosta odottamattomasta uutisesta; hän oli melkein unohtanut, että hänellä äitiä on koskaan ollutkaan. Tuo hälinämäinen maailman meno ja asuskeleminen suuressa mies- ja poikajoukossa, oli hänen saanut unohtamaan entiset olot, haudat ja äidit, melkeinpä oman itsensäkin, eikä hän varmaan paikkaakaan muistanut, missä äitinsä hauta olikaan. Lupasi hän kumminkin, eroon mummosta päästäksensä, käydä hautaa katsomassa.
Mummon tarkka silmä huomasi kyllä Matin vian, että hän liiaksikin hyvin viihtyi verstaassa. Hän siis kotiin tultuansa kertoi Elsalle, ettei Matin kanssa ole kaikki niinkuin olla pitäisi.
Ei se sanoma Elsastakaan hyvä ollut, vaan minkäs sille osasi.
Kun oli Elsan mielestä kaikki sellaisessa kunnossa, että voisi mennä palvelemaankin, kun vaan paikkaa olis, alkoi hän tuumia:
"Mistähän tuon nyt palveluspaikan saisi?"
"Kyllähän se on oikea ajatus sekin mennä palvelemaan, vaan kyllä voipi juuri tulla toimeen palvelemattakin" vastasi mummo.
"Jaa, ei juuri, kun ei ole minkään käsityön tekijä", tuumi Elsa.
"Käsityönkin tekijäksi voipi itsensä harjoittaa, jos muutoin haluaa", päätteli mummo.