"Kyllähän minulla on käsityötä, kun menen maalle taas luutia tekemään."
"Älä nyt hyvä ihminen pilaa puhu; tottahan nyt ihminen muutakin työtä saapi, kuin luutien tekoa", sanoi mummo ollen hyvin tosissaan.
"Sekin mamseli meni niin ikään. Jos palkkaa ei olisikaan maksanut, olisihan kumminkin päästökirjan antanut", tuumiskeli Elsa.
"Meillä ei vielä ole hätää mitään. Palvelukseen sinä kyllä pääset; olen minä sekin akka, että sulle palveluspaikan saan, ilman mamselin eli ruustinnan päästökirjaa."
Samassa kuin mummo viimeistä sanaa sanoi, aukesi kamarin ovi, ja sisään astui Munkkiniemen rouva.
"Hyvää päivää Elsa ja mummo", sanoi rouva.
"Päivää, päivää! Jumal' antakoon", sanoi mummo.
Elsa nousi seisomaan ja rouva antoi kättä Elsalle.
"Sisareni on kirjoittanut sieltä maalta ja lähettänyt Elsan päästökirjan ja tämän rahan", sanoi rouva, ojentaen Elsalle setelin ja paperilapun. "Hän kirjoittaa muuten olleensa sinuun täysin tyytyväinen ja toivoo, että joutuisit saamaan hyvän palveluspaikan."
"Kiitoksia", sanoi Elsa erinomaisen hämillään.