"Niin kumminkin nyt on käynyt, että on piika tingattu ja pestattu."
"Siinäpä oli kiiru, kun minä sanoin, että minä taidan tulla muuttamaan ja onhan sitä paikkaakin tiedossa, niin kohta oli toinen sijassa. Ei ollut mitään paikkaa eikä muuttamisen aikomustakaan, vaan nyt todellakin täytyy hakea paikan; saapa nähdä vaan josko tämmöistäkään saankaan, sillä tässä on rauhallinen paikka", tuumiskeli Katri mielipahoissaan.
Elsa puraisi huultaan ja käänsi päänsä toisaalle.
"Onhan meillä lastenpiian paikka vielä avonaisena, voithan päästä siihen, kun pian puhut rouvan kanssa", sanoi Elsa, seisoen selin Katriin.
"Oletko sinä hassuna; keittäjästä lastenpiiaksi samassa perheessä? Johan se olisi yhtä kuin alaupseerilta kiskottaisi nauhat pois ja alennettaisi sotamieheksi."
"Olisiko se niin paljo valehtelemisesta? Mitäs sanoit, että sinulla on paikka, kun sitä kumminkaan ei ollut. Katso nyt, sinä koetit kiusoittaa rouvaa, joka köyhyydessään jo entiseltä kyllä rasitettu on, ja varmaankin tarkoitit kiskoa palkan ylennystä. Ja rouva pestasi minut sinun sijaasi kyökkipiiaksi."
"Sinut! Ja sinut kyökkipiiaksi!"
"Kuinka niin?"
"Muutoin vaan; jo menee, kun lapsi kyökkipiiaksi."