"Niin, älä suinkaan sellaiseksi rupea, Matti!" sanoi Elsa.
"Pojan päässä on enemmän miestä kuin pienessä kylässä!" sanoi maisteri toisesta huoneesta.
Nyt oli kahvikalaasi lopussa, ja aika ruveta tutkimaan vuosisatojenko vaiko kymmenien oli mummon talo vanha. Vieraat kuljeskelivat järjestään kaikki, navetat, liiteritkin; vanha oli talo, vaan kyllä se hintansa arvoinen sentään oli.
Mummon talolla oli naapurikin, sillä siinä oli talo vieressä, vähäistä pienempi kuin edellinen. Kun mummon vieraat seisoskelivat pihalla, eli oikeammin punertavalla kalliolla, tuli naapurin isäntäkin ulos. Hän oli vanha mies jo, jonka ahavoittunut muoto ja karkea vaatetus ilmoitti, että hän joko oli kalastaja itse, tai vähintäänkin kalakauppias. Ukko läheni aitaa, joka eroitti mummon ja hänen talonsa, hän katsoi yli aidan, nähdäksensä mitä väkeä naapurin pihalla seisoo. Kun hän siihen seisomaan jäi, läheni maisteri myöskin aitaa, alkaen haastattaa ukkoa:
"Hyvää päivää, vanhus, kuinka jaksatte nyt? Otaksun juuri kuin tuntisin teidät."
"Jumal'antakoon! Niin minähän se olen niiden kapteenien isä."
"Niin aina", sanoi maisteri, vaikk'ei ukkoa vähän vähintäkään tuntenut.
Siitä huolimatta sai maisteri toimeen ukon kanssa pitkän jutun.
"Te kalastatte, eikös niin?" kysyi maisteri.
"Vielä minä olen kalastanut, mutta minua on kohdannut se suurin onnettomuus mikä nainutta miestä kohdata voipi. Vaimoni kuoli ja ypöyksinään olla kotona, kuin myöskin kalastajan hengenvaarallista tointa ilman apua harjoittaa ei ole hauskinta laatua, sen ymmärtää joka vähänkään on perhe-elämän suloa tuntenut. Poikani molemmat kyllä ovat merikapteenia, vaan hekin purjehtivat Herra ties missä milloinkin mailman kaikilla merillä, eikä niin muodoin minulla heistä ole muuta hauskuutta kuin se, että he ovat arvostaan korkeampia minua, että ovat kapteenia ja minä vaan vanha kala-ukko. Erittäin mielelläni ottaisin minä jonkun pienen pojan apulaisekseni jos sellaista olisi saatavissa."
Maisteri vilkaisi silmäpuolellaan Mattia, joka kaikella tarkkaavaisuudella etäämpänä seisoen kuunteli. Oikein jo korvissa humisi merituuli Matilla, ja ajatuksissaan oli hän olevinansa kaukana merellä ukon kanssa kalastamassa.